{"id":283,"date":"2025-10-22T23:13:23","date_gmt":"2025-10-22T20:13:23","guid":{"rendered":"https:\/\/randojenmies.fi\/?p=283"},"modified":"2025-10-26T02:14:47","modified_gmt":"2025-10-25T23:14:47","slug":"ruska-2025","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/randojenmies.fi\/?p=283","title":{"rendered":"Ruska 2025"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

12.9<\/strong><\/p>\n\n\n\n

2025 Ruskan l\u00e4ht\u00f6paikka oli Verla Kouvolan pohjoispuolella – tarkoitti itselle hieman helpompaa matkaa starttiin, kun junalla p\u00e4\u00e4si suoraan tunnissa Kouvolaan ja tuolta lyhyell\u00e4 polkaisulla Verlaan. Verla oli skoutattu jo kes\u00e4ll\u00e4, kun hellejaksolla tuli tehty\u00e4 Kouvola – Mikkeli y\u00f6ajo eli menin iltajunalla Kouvolaan ja ajelin y\u00f6n aikana Verlan kautta koukaten Mikkeliin. Verlassa ei aiemmin ollut muuten tullut k\u00e4yty\u00e4k\u00e4\u00e4n. Kouvolan junassa oli muutama muukin kuski pohjoisesta tulossa, mutta heill\u00e4 oli suunnitelmissa kauppa-asioita tms. viel\u00e4 Kouvolassa, joten Verlaa kohti ajaessa olin aika nopeasti yksin.
Noin kolmenkympin p\u00e4tk\u00e4 Verlaan menikin hiljalleen ajaessa my\u00f6t\u00e4tuuleen hyv\u00e4ss\u00e4 s\u00e4\u00e4ss\u00e4 helposti ja kokoontumispaikkakin l\u00f6ytyi ilman suurempaa hankaluutta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Verla<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Paikalla oli jo runsaasti ajajia, osa oli tuttuja naamoja aiemmilta vuosilta, mutta ensikertalaisia oli my\u00f6s runsaasti paikalla. Ennakkoon puhuttiin yli kahdeksastakymmenest\u00e4 ilmoittautuneesta eli enn\u00e4tysosanotto olisi kyseess\u00e4. Aikaa l\u00e4ht\u00f6\u00f6n oli runsaasti ja aikaa tuli tapettua l\u00e4hinn\u00e4 lep\u00e4ilem\u00e4ll\u00e4 pihamaan penkill\u00e4. Lopulta alkurutiinit alkoivat, leimakorttien ja GPS-j\u00e4ljittimen kuittaamisen ohella t\u00e4n\u00e4 vuonna oli j\u00e4rjestetty my\u00f6s mahdollisuus ruokailuun ja k\u00e4vin kanaa \/ perunaa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4.
Illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 l\u00e4hestyi l\u00e4hd\u00f6n aika. Oma reitti oli suunniteltu Voikosken \/ Joutsan kautta Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4n suuntaavaksi, mutta s\u00e4\u00e4tiedotuksen n\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 saderintamaa saapuvaksi l\u00e4nnest\u00e4 muutin sen lennosta tylsemm\u00e4ksi Mikkelin kautta menev\u00e4ksi, toive oli hieman pitemp\u00e4\u00e4n pysy\u00e4 kuivana n\u00e4in. Mikkelil\u00e4isen\u00e4 tiet olivat kyll\u00e4 turhan tuttuja ja paikallisen 24h ABC:nkin ollessa remontissa joutuisi mahdollisen ev\u00e4stauon pit\u00e4m\u00e4\u00e4n jossain pikaruokapaikassa ja nuohan ovat perjantain ja lauantain v\u00e4lisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 ruuhkaisia. Pluspuolena voisi pit\u00e4\u00e4 nopeata reitti\u00e4, varsinkin jos ajaisi isoja teit\u00e4 ja j\u00e4tt\u00e4isi kes\u00e4ll\u00e4 ajetun Voikosken\/M\u00e4ntyharjun reitin pienemm\u00e4t m\u00e4kiset tiet ajamatta.
Alkupuheiden j\u00e4lkeen porukka p\u00e4\u00e4stettiin matkaan ja ensimm\u00e4iset erosivat p\u00e4\u00e4joukosta jo alkunousun p\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ll\u00e4 vasemmalle. Suurin osa k\u00e4\u00e4ntyi oikealle kohti hiekkatiet\u00e4, jonka kautta p\u00e4\u00e4si isommalle p\u00e4\u00e4llystetylle tielle kohti Mikkeli\u00e4. Kova my\u00f6t\u00e4tuuli siivitti alkumatkaa ja varmaan muitten ajajien my\u00f6t\u00e4 tuli innostuttua ajamaan itsekin normaalia matkavauhtia nopeammin.<\/p>\n\n\n\n

13.9 La<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Mikkeliin saavuin puolen y\u00f6n maissa ja vaikka ei suurempi n\u00e4lk\u00e4 ollutkaan suuntasin Graanin m\u00e4kk\u00e4rin autokaistalle hakemaan ev\u00e4st\u00e4. Pari autoa oli jonottamassa ja ajoin jonon jatkoksi. Yksi tilaus oli varsin iso tuossa edell\u00e4, joten odotus oli oletettua pidempi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ruokaa jonottamassa Mikkeliss\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Reilussa puolessa tunnissa olin katoksen alla sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja montaa minuuttia ei ateriointi vienyt. Jatkoin tuttuja py\u00f6r\u00e4teit\u00e4 Pieks\u00e4m\u00e4entiet\u00e4 kohti ja viimeisell\u00e4 py\u00f6r\u00e4tiep\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 edess\u00e4 n\u00e4kyikin taas muiden kuskien takavaloja. Py\u00f6r\u00e4tien p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 ja muiden siirtyess\u00e4 Pieks\u00e4m\u00e4entien laitaan ajamaan kohti Hiirolan varalaskupaikkaa koukkasin itse vanhaa tiet\u00e4 pitkin kotikyl\u00e4lle R\u00e4m\u00e4l\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4sip\u00e4h\u00e4n ajamaan kotitalon ohi, eik\u00e4 tuosta pitk\u00e4\u00e4 lis\u00e4matkaa tullut. R\u00e4m\u00e4l\u00e4st\u00e4 palasin muiden reitille varalaskupaikan alussa ja pohjoisp\u00e4\u00e4ss\u00e4 pitikin jo pit\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4inen biotauko. Matka jatkui kohti Pieks\u00e4m\u00e4ke\u00e4 varsin tapahtumak\u00f6yh\u00e4n\u00e4, tie on normilenkeilt\u00e4 tuttu eik\u00e4 ole edes p\u00e4iv\u00e4aikaan kovin virikkeellinen. Plussana oli kuitenkin kes\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4llystettyj\u00e4 kohtia toistakymment\u00e4 kilometri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Pieks\u00e4m\u00e4en l\u00e4pi ajoin ilman taukoja ja jatkoin Suonenjokea kohti. Yksi pidempi tauko tuli pidetty\u00e4 jollain bussipys\u00e4kill\u00e4, mutta muuten jatkui tasainen puurtaminen. Alun pikataipaleeseen verrattuna vauhti oli jo laantunut normimatkavauhtiin, mutta kun ei turhia taukoja turhaan pit\u00e4nyt niin matka eteni. Suonenjoella piti tehd\u00e4 pieni koukkaus reitilt\u00e4, kun vesivarasto alkoi hieman n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4iselt\u00e4, onneksi ensimm\u00e4isell\u00e4 vastaan tulleella huoltoasemalla oli pesukaappi ja kaapissa toimiva vesipiste.
Suonenjoen piston j\u00e4lkeen suuntasin kohti Karttulaa Pielavedentiet\u00e4 pitkin (tie 554). Sade jatkui enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n Karttulaan saakka ja paikalliseen S-Markettiin poikkesin aamulla t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4\u00e4n ev\u00e4svarastoja ja hieman l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n. Tuulikaapissa olikin ruuhkaa, taisi l\u00e4hes 10 prosenttia kuskeista olla kaupassa samaan aikaan. Oma paussi oli lyhyehk\u00f6, katsoin ettei keli juuri paremmaksi muuttuisi l\u00e4hitunteina, joten katsoin turhaksi alkaa kuivaa suuremmin vaihtamaan p\u00e4\u00e4lle. Sukat taisin vaihtaa kuiviin. Keli oli l\u00e4mmin edelleen ja tuuli my\u00f6t\u00e4inen, joten puoli tuntia rivakampaa polkemista sai kropan taas l\u00e4mpim\u00e4ksi. Pielavedell\u00e4 tuli pidetty\u00e4 kaksi lyhytt\u00e4 taukoa, ensin kauppak\u00e4ynti ja sitten viel\u00e4 huoltoaseman kahviossa piti k\u00e4yd\u00e4 pullaa mussuttamassa. Jatkoin kohti Kiuruvett\u00e4 ja ohitin paikkakunnan ilman taukoja, seuraava taukopaikka itsell\u00e4 oli Pyh\u00e4nn\u00e4ll\u00e4, mutta eip\u00e4 tuollakaan turhan kauaa kulunut vaan Kestil\u00e4n kautta koukkasin kohti Vaalaa ja parkourin alkua.<\/p>\n\n\n\n

Parkourin alun l\u00f6yt\u00e4minen olikin sitten oma seikkailunsa – illan jo h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 seurasin navigaattorin ohjaamana suoraan siltaty\u00f6maalle (aka ’the Kuoppa’). K\u00e4vin katsomassa kaivannon pohjalla p\u00e4\u00e4sisik\u00f6 ty\u00f6maan l\u00e4pi jotenkin j\u00e4rkev\u00e4sti, huomasin kuitenkin ett\u00e4 omalla valaistuksella ei tuolla n\u00e4kynyt alas 100% turvallista reitti\u00e4 (otsalamppu valoteholtaan heikkoa mallia ja py\u00f6r\u00e4ss\u00e4 dynamolamppu, joka kyll\u00e4 py\u00f6r\u00e4n liikkuessa on tehokas, mutta ei n\u00e4yt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n etupy\u00f6r\u00e4n ollessa pys\u00e4htyneen\u00e4) enk\u00e4 n\u00e4hnyt oliko tuon j\u00e4lkeen muita yll\u00e4tyksi\u00e4, joten p\u00e4\u00e4tin etsi\u00e4 turvallisempaa reitti\u00e4. Kieppasin hieman pohjoista kohti joen vartta, ennen kuin katsoin tarkemmin k\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 seuraava silta joen toiselle puolelle olisi aika pitk\u00e4ll\u00e4. Koska ep\u00e4ilin jo aiheestakin omia kognitiivisia kykyj\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa p\u00e4\u00e4tin kokeilla navigaattorin kykyj\u00e4 uudelleenreititt\u00e4miseen, ajelin siis takaisin isomman tien varteen, suuntasin Vaalaa kohti ja odottelin navigaattorin jossain vaiheessa vaihtavan alkuper\u00e4isen reitin uuteen. Aika l\u00e4helle Vaalaa pitikin ajaa ennen kuin Bolt suostui uskomaan ettei alkuper\u00e4iselle reitille en\u00e4\u00e4 menn\u00e4. Vaalassa tuo vehje sitten arpoi reitti\u00e4 useamman kerran, mutta lopulta Ouluntien kautta kiert\u00e4m\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4sin parkourin alkuun. Pime\u00e4ss\u00e4 meni hieman aikaa ett\u00e4 tervahauta l\u00f6ytyi, eik\u00e4 tuo tainnut valoisaan aikaankaan mik\u00e4\u00e4n kovin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 paikka olla.<\/p>\n\n\n\n


Parkourin aluksi tuntui j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4 etsi\u00e4 joku paikka ensimm\u00e4iselle pidemm\u00e4lle levolle. Varsinaisia tarkkoja suunnitelmia en ollut tehnyt taaskaan Ruskan lepopaikoista, mutta ennakkoon olin katsonut ett\u00e4 Ouluj\u00e4rven rannalla olisi kota ennen Manamansalon lossia. P\u00e4\u00e4tinkin ajella hissukseen sinne ja jatkaa aamulla lossilla matkaa. Kota l\u00f6ytyikin rannalta varsin helposti – valitettava yll\u00e4tys olikin ovea avatessa huomata, ett\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 olikin jo varsin t\u00e4ytt\u00e4 kahden py\u00f6r\u00e4n ja kahden ajajan johdosta. Olisi tietysti voinut seurannasta ennakoida asian, mutta eip\u00e4 tuota tule ajon aikana seurattua. Jatkoinkin matkaa eteenp\u00e4in ja suunnitelmana oli nyt ottaa torkut seuraavalla mahdollisella paikalla, miss\u00e4 saisi edes hieman sadesuojaa. Eip\u00e4 tuolla edes katettuja bussipys\u00e4kkej\u00e4 ollut, joten ajelin lopulta aina lossirantaan saakka ja kun rantalaiturilta l\u00f6ytyi kuivahko paikka p\u00e4\u00e4tin ottaa torkut siin\u00e4. Ei sateitakaan l\u00e4hitunneiksi luvannut. Makuualusta laiturille kuivimpaan kohtaan ja sitten makuupussiin. Tai siis tuo oli suunnitelma, huomasin t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa ett\u00e4 olin makuupussin sijaan ottanut reissuun vahingossa riippumaton untuva-alushuovan. Onneksi tuo oli ihan riitt\u00e4v\u00e4n l\u00e4mmin, hieman tarkemmin vaan joutui siihen k\u00e4\u00e4riytym\u00e4\u00e4n ettei tuuli p\u00e4\u00e4ssyt jostain raosta viilent\u00e4m\u00e4\u00e4n. Pari tuntia sain siin\u00e4 torkuttua ja aikataulun mukainen lossiliikenteen alku alkoi l\u00e4hesty\u00e4. Pakkasin takaporkkanaan majoituskamat ja mietin samalla seuraavan y\u00f6n majoituksen j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 sis\u00e4tiloihin. Lossi aloitti aikataulun mukaisen aamuvuoronsa ja yhden auton kanssa matkasin Manamansaloon.<\/p>\n\n\n\n

14.9 Su<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Sunnuntaina ajo ei oikein alussa sujunut, v\u00e4sytti ja juominen alkoi olla v\u00e4hiss\u00e4. P\u00e4iv\u00e4n valjetessa sent\u00e4\u00e4n piristyi olo hieman. Paltamossa tein pienen piston reitilt\u00e4 kaupan pihaan ja yritin turhaan etsi\u00e4 vesipistett\u00e4, lopulta p\u00e4\u00e4tin jatkaa Ristij\u00e4rvelle, koska Paltamon kaupat ja ruokapaikat eiv\u00e4t olisi auki viel\u00e4 reiluun tuntiin ja samassa ajassa enn\u00e4tt\u00e4isin ajaa jo l\u00e4helle Ristij\u00e4rve\u00e4. Ristij\u00e4rvell\u00e4 pidin sitten kauppatauon ja tankkasin kunnolla ennen jatkamista. Jalat alkoivatkin toimia tehokkaammin tauon j\u00e4lkeen ja Hyrynsalmella ei tarvinnut pys\u00e4hdell\u00e4 vaan jatkoin suoraan kohti t\u00e4rp\u00e4ttitehdasta. Hyrynsalmelta reitti olikin sitten osin tuttu aiemmilta vuosilta, hieman oli tiet\u00f6it\u00e4 tehty ja muutamassa kohdin tie meni eri kohdasta kuin aiemmin, mutta lopulta ajelin tuttua Hallantiet\u00e4 kohti m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4. Tein pikavierailun J\u00e4\u00e4k\u00e4rien muistomerkill\u00e4 Hallan pihassa ja jatkoin sitten kohti terva- ja t\u00e4rp\u00e4ttitehdasta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Halla<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tien p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 luvassa olikin tuttua tunkkaamista, osin polkua ja osin pitkospuita. Pienen totuttelun ja muutaman kolhun polkimista ottaneena alkoi taluttaminen sujua jo hyvin eik\u00e4 perille kovin pitk\u00e4 matka ollutkaan. En edes harkinnut pitkospuilla ajamista kapeilla renkaillani, riskien minimointi on varminta omilla py\u00f6r\u00e4nk\u00e4sittelytaidoilla. Pient\u00e4 ruuhkaa alkoi jo kohteessa olemaan, joten nopeasti k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikalle kuvaa ottamaan. Hieman j\u00e4nnityst\u00e4 toi joen ylitys – toisen puolen puinen luiska oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n liukas verrattuna l\u00e4ht\u00f6puolen luiskaan ja sillalta tulinkin alas liukumalla ilman turhia askeleita. Onneksi pysyin pystyss\u00e4 eik\u00e4 pient\u00e4 s\u00e4ik\u00e4hdyst\u00e4 lukuun ottamatta suurempaa vahinkoa sattunut. Takaisin tullessa tuli kyll\u00e4 pidetty\u00e4 kaiteesta toisella k\u00e4dell\u00e4 tiukasti kiinni.<\/p>\n\n\n\n

\"Terva-
Terva- ja t\u00e4rp\u00e4ttitehdas<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n


T\u00e4rp\u00e4ttitehtaalla k\u00e4ynnin j\u00e4lkeen oli en\u00e4\u00e4 loppumatka Suomussalmelle, jonne olin aiemmin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 jo varannut majoituksen. Pakollinen reitti meni hiekkateit\u00e4 pitkin vaarojen yli. Hallan tie oli ollut hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa muutamaa pient\u00e4 lanattua kohtaa lukuun ottamatta, mutta varsin pian Hallantielt\u00e4 poistuessa alkoikin suurempaa raekokoa sorasta l\u00f6yty\u00e4 tielt\u00e4. Alkup\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 oli viel\u00e4 hieman puhtaampaa raidetta miss\u00e4 pystyi ajamaan, mutta lopulta alkoi kunnon kiuaskivell\u00e4 p\u00e4\u00e4llystetty osuus. Py\u00f6r\u00e4ss\u00e4 oli alla 35mm tubeless GP 5000 All Seasonit, kest\u00e4v\u00e4t kyll\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n rankkaa tiepohjaa. Valitettavasti vasen k\u00e4si ei oikein kest\u00e4 jatkuvampaa t\u00e4rin\u00e4\u00e4 & puristusta, joten muutaman sadan metrin j\u00e4lkeen katsoin j\u00e4rkev\u00e4mm\u00e4ksi taluttaa tuon pahemman p\u00e4tk\u00e4n ohi. Oikea k\u00e4si, mist\u00e4 hermopinne oli leikattu edellisen Ruskan j\u00e4lkeen talvella, tuntui onneksi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin hyv\u00e4lt\u00e4 edelleen.
Louheosuus vihdoin loppui ja yhden jyrkemm\u00e4n yl\u00e4m\u00e4en talutuksen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4si ajamaan hyv\u00e4kuntoista hiekkatiet\u00e4. Em\u00e4joen rantaa kulkeva osuus Karankavaaran tiest\u00e4 olikin maisemiltaan hienoa ja muutama kuvaustauko tuli tuolla pidetty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Em\u00e4joen rantaa<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Seurailin reitti\u00e4 Suomussalmelle ja saavuin Soivaan mets\u00e4\u00e4n hyviss\u00e4 ajoin ennen pime\u00e4n tuloa. Paikalla ollut perhe uteli hieman mit\u00e4 tein paikalla, n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti oli useampia outoja py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6it\u00e4 paikalla n\u00e4hty. Pienen Ruska-infopl\u00e4j\u00e4yksen j\u00e4lkeen jatkoin kuitenkin jo leimapaikkaa kohti eli paikallista kotiseutumuseota kirkonkyl\u00e4n puolella. Leimaan tuli kellonajaksi 18:13.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Tervavene<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tutkailin mist\u00e4 olin majoituksen varannut ja totesin p\u00e4\u00e4sev\u00e4ni viel\u00e4 leimauksen j\u00e4lkeen ajelemaan reilun kymmenen kilometri\u00e4 j\u00e4rven toiselle puolelle. Alkoi jo pimet\u00e4kin, mutta lopulta selvisin kauppavierailun (kassillinen ev\u00e4st\u00e4 y\u00f6ksi ja aamuksi) j\u00e4lkeen onnellisesti \u00c4mm\u00e4n hotellin pihaan. Kukaan ei vastannut ovikelloon, joten soittelin ovessa olevaan numeroon. Selvisi avaimen l\u00f6ytyv\u00e4n huoneen ovimaton alta ja maksun hoituvan k\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4, joten viidess\u00e4 minuutissa olin huoneessa riisumassa kamoja. Suihku oli pieni, mutta ajoi asiansa ja l\u00e4mp\u00f6patteriin sai tehoja mukavasti lis\u00e4\u00e4 eli vaatteet sai kuivamaan. Tarkastelin suihkun j\u00e4lkeen alkumatkalla saatuja vaurioita, mutta niin kosteissa kengiss\u00e4 maatuneet jalat sek\u00e4 takamus vaikuttivat olevan kunnossa. K\u00e4sist\u00e4 vasen oli jo huonommassa kunnossa, mutta tuo oli ollut odotettavissakin, kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli oikean k\u00e4den leikkauksen kontrollipuhelun aikana jo sovittu katsoa syksyll\u00e4 toisen k\u00e4den tilannetta tarkemmin eik\u00e4 tuo juuri paremmaksi ollut kes\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n tullut. Hieman iltapalaa vatsaan ja nukkumaan, aamulla oli tarkoitus l\u00e4hte\u00e4 jo h\u00e4m\u00e4r\u00e4n aikaan jatkamaan.<\/p>\n\n\n\n

15.9 Ma<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Aamuviidelt\u00e4 olin valmis jatkamaan, elektroniikkaa oli ladattu ja omakin olotila oli virke\u00e4 verrattuna edellisaamuun. Navigaattorin johdattamana ajelin muutaman sadan metrin p\u00e4tk\u00e4n takaisin keskustaa kohti, tajusin kuitenkin ett\u00e4 se yritti johdattaa alkuper\u00e4iselle suunnitellulle reitille ja ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin reitille lyhyemp\u00e4\u00e4 reitti\u00e4 ajamalla vitostien laitaa pohjoiseen kunnes suunniteltu reitti ylitt\u00e4isi vitostien ja jatkamalla tuosta suunnitelman mukaisesti. Ev\u00e4it\u00e4 oli hyvin varastossa ja olotila oikein mainio eik\u00e4 kelik\u00e4\u00e4n ihan paska ollut, joten ajelin yht\u00e4 kyyti\u00e4 Taivalkoskelle saakka, jossa k\u00e4vin sitten sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 aamiaisen Kosken Topparissa. Keitti\u00f6 oli viel\u00e4 kiinni, joten s\u00e4mpyl\u00e4\u00e4 ja munkkia linjastolta lautaselle.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Taivalkosken aamiainen Kosken Topparissa<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pari muuta kuskia oli samaan aikaan tauolla. Sy\u00f6ty\u00e4ni aamupalan olisi keitti\u00f6kin jo auennut, katsoin ett\u00e4 jaksaisin t\u00e4ll\u00e4kin ravinnolla eteenp\u00e4in. Hieman yhden j\u00e4lkeen ohitin Lapin maakuntarajakyltin ja puolen kolmen maissa olin Livoj\u00e4rven ylitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tiekannaksella. Sade oli taas h\u00e4iritsem\u00e4ss\u00e4 ajoa ja aamulla kuivana olleet keng\u00e4t olivat taas m\u00e4r\u00e4t. Kenk\u00e4valinta oli t\u00e4n\u00e4 vuonna kohdistunut kes\u00e4kenkiin – nuo kastuvat ja kuivuvat nopeasti ja kun oli varsin l\u00e4mmint\u00e4 luvattu koko viikoksi olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt valita nuo Gore-Tex talvikenkien sijaan. Talvikengist\u00e4 olin aiemmilta vuosilta jo huomannut, ettei niit\u00e4 saa kerran kastuttuaan oikein mill\u00e4\u00e4n kuivaksi.
Posiollakaan ei tullut pys\u00e4hdytty\u00e4 vaan jatkoin kohti Siperiaa ja k\u00e4\u00e4nnyinkin tielt\u00e4 81 kohti puulajipuistoa iltaseitsem\u00e4lt\u00e4, iloisesti yll\u00e4tt\u00e4nyt alun p\u00e4\u00e4llystetty p\u00e4tk\u00e4 loppui nopeasti ja joen rannasta noustiin reilusti yl\u00f6sp\u00e4in rujoja hiekkateit\u00e4 pitkin. Mets\u00e4polkujen kautta kulkeneet oikoreitit j\u00e4tin h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 suosiolla muille. Kahdeksalta polun alkuun p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni alkoi jo olla kohtuu pime\u00e4\u00e4, mutta l\u00e4hdin kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n pakollista reitti\u00e4 GPS-j\u00e4ljen opastamana. Taas tuli oman otsalampun heikko valoteho esille ja v\u00e4lill\u00e4 tuli harhailtua polun ulkopuolellakin. Lopulta otin napsun vauhdista pois ja polulla alkoi paremmin pysy\u00e4 – noin puulajitietouden kannalta ei kyll\u00e4 kierroksesta pime\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 suurta apua ollut. Kierroksen j\u00e4lkeen p\u00e4iv\u00e4tuvalle leimaa ottamaan. Suurvisiiri M\u00e4kip\u00e4\u00e4 oli leimaamassa omaa korttiaan, mutta poistui paikalta pikaisesti. Muuten tupa olikin tyhj\u00e4n\u00e4, mutta \u00e4\u00e4nist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen polulle suuntasi useampikin ajaja omaa korttia leimatessani. Tuvassa oli pieni kamiina ja kun sadekin hieman ulkona yltyi virittelin tuohon joutessani tulia. Sai jonkin aikaa puuhailla ennen kuin sain tulet syttym\u00e4\u00e4n, mutta py\u00f6r\u00e4ss\u00e4 kulkeneen sytytyspalan avulla + omilla kuivilla tulitikuilla tuo lopulta onnistui. Tuvassa olleet klapit olivat aika isoja kamiinan kokoon verrattuna ja osa ei oikein edes mahtunut luukusta sis\u00e4\u00e4n. Kamiina oli my\u00f6s liian pieni tuvan kokoon n\u00e4hden ja l\u00e4mmitti l\u00e4hinn\u00e4 hieman nilkkoja kun istui ihan kamiinan edess\u00e4. Yl\u00e4puolella oli kuitenkin nauloja mihin pystyi ripustamaan vaatteita kuivumaan.<\/p>\n\n\n\n

16.9 Ti<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Hiljalleen tupa t\u00e4yttyi ajajista ja kellon l\u00e4hestyess\u00e4 puolta y\u00f6t\u00e4 alkoi makuutilat olla jo v\u00e4hiss\u00e4. Pitelin tulta kamiinassa keskiy\u00f6h\u00f6n saakka, mutta kun ei oikein uniselta viel\u00e4 tuntunut ja kelikin ulkona hieman koheni jatkoin matkaa. Pime\u00e4ss\u00e4 taluttelin tien huonoimmat osuudet ja jatkoin joen rantaa Rovanieme\u00e4 kohti. Alkuper\u00e4inen reittisuunnitelma oli ylitt\u00e4\u00e4 joki Vanttajankosken kautta, mutta tuon sillan ollessa remontissa oli joki ylitett\u00e4v\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Rovanieme\u00e4. Hieman v\u00e4sy iski y\u00f6n pimeydess\u00e4 ennen joen ylityst\u00e4 ja kadutti jo hieman p\u00e4iv\u00e4tuvasta poistuminen, mutta joen toiselle puolelle Koskenkyl\u00e4n kohdilla p\u00e4\u00e4stess\u00e4ni alkoi jo hieman helpottamaan – varsinkin kun pienet tirsat sai otettua bussipys\u00e4kill\u00e4. Suuntasin hiekkateit\u00e4 pitkin suoraan pohjoiseen, jossa p\u00e4\u00e4sisin Vikaj\u00e4rven kohdalla nelostielle. N\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen katsottuna olisi j\u00e4rkev\u00e4mpi reitti ollut ajaa Rovaniemen kautta parempia teit\u00e4, koska teiden kunto olisi voinut olla mit\u00e4 vaan n\u00e4ill\u00e4 hiekkateill\u00e4 vaikka hieman matkassa s\u00e4\u00e4stikin. Onneksi tiet olivat hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa ja ajallisestikaan ei varmaan tappiota tullut. Vikaj\u00e4rvell\u00e4 oli kauppa sopivasti auennut sinne saapuessani niin ev\u00e4st\u00e4ydennykset sai hoidettua. Suuntana oli Sodankyl\u00e4, sill\u00e4 olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt k\u00e4yd\u00e4 Tsarmitunturilla ennen Kalmakaltiota. Kalmakaltio oli jo tuttu paikka ja etuk\u00e4teen mietittyn\u00e4 nopeampi k\u00e4yd\u00e4 kuin Tsarmitunturi. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Sodankyl\u00e4\u00e4n saapumassa<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

K\u00e4yr\u00e4m\u00f6n keitaalla pidin ruokatauon hieman ennen yht\u00e4toista ja jatkoin nopeasti eteenp\u00e4in. Tiell\u00e4 oli muitakin kuskeja matkalla samaan suuntaan, jos piti vartin tauon tien sivussa niin yleens\u00e4 joku meni ohi sill\u00e4 aikaa. Samoin itse huomasi v\u00e4lill\u00e4 jonkun tauolla tien sivussa, muutama torkkutauko tuli pidetty\u00e4 hieman univelkaisena ja lopulta p\u00e4\u00e4tin viisainta olevan varata Saarisel\u00e4lt\u00e4 y\u00f6paikan. Avaimet saisi Kauppakeskus Kuukkelin infosta yhdeks\u00e4\u00e4n saakka, olinkin sitten aika tasan siihen aikaan tuolla. Laittelivat paikkaa kiinni juuri ja avaimet olikin juuri laitettu ulkopuolella olevaan postilaatikkoon odottamaan saapumistani. Avaimet kouraan ja pienen etsimisen j\u00e4lkeen majoitus l\u00f6ytyikin. Py\u00f6r\u00e4 huoneeseen ja etsim\u00e4\u00e4n iltapalaa. Kauppa oli mennyt jo kiinni, mutta l\u00e4helt\u00e4 majapaikkaa l\u00f6ytyi Muossi -grilli, josta sai hankittua ranskalaiset & poromakkara-annoksen. Ruoka mukaan ja huoneeseen sy\u00f6m\u00e4\u00e4n illallista. Aamupala n\u00e4kyi olevan tarjolla vasta kahdeksalta, mutta koska matka oli edennyt hyvin alkumatkan ja Tsarmitunturille oli matkaa en\u00e4\u00e4 vajaa 80 kilometri\u00e4 p\u00e4\u00e4tin lev\u00e4t\u00e4 Saarisel\u00e4ll\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4n ja jatkaa matkaa vasta aamiaisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

17.9 Ke<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Aamulla odottamaan aamiaista kauppakeskuksen eteen, palautin huoneen avaimen samalla. Aamiaiselle oli menossa my\u00f6s aiemmilta vuosilta tutut, mutta t\u00e4m\u00e4n vuoden ajon v\u00e4liin j\u00e4tt\u00e4neet Marko ja Mikaela. Markon takia minusta ei muuten tullut herra nelj\u00e4seiskaa vuonna -21. Pikaisen aamupalan j\u00e4lkeen luvassa olikin laskuvoittoinen osuus Ivaloa kohti ja Ivalosta taas itselle uutta tiet\u00e4 Nellimi\u00e4 kohti. Puolen p\u00e4iv\u00e4n aikaan olinkin jo alemman polun tienoilla – katselin hieman l\u00f6ytyisik\u00f6 polun alku ja samalla l\u00f6ytyi Krissen porukan leirikin. Tamppasin sitten tuota polkua pitkin ylemm\u00e4lle tielle, helpommin olisi p\u00e4\u00e4ssyt suoraan ajamalla pidemp\u00e4\u00e4 tiereitti\u00e4, mutta oli tullut jo suunniteltua k\u00e4vell\u00e4 tuo pidempi polkureitti, jos vaan aika antaisi my\u00f6den ja kelinkin ollessa kohdallaan pysyin suunnitelmassa. Hieman kadutti p\u00e4\u00e4t\u00f6s kun lopulta p\u00e4\u00e4sin ylemm\u00e4lle tielle, loivaan yl\u00e4m\u00e4keen py\u00f6r\u00e4n ty\u00f6nt\u00e4minen oli aika raskasta ja suurimmat nousut olivat viel\u00e4 edess\u00e4. Pieni tauko tieuralla ja kuvista tuttua ’Tsarmi’ -opaskyltti\u00e4k\u00e4\u00e4n ei suuremmin tarvinnut etsi\u00e4, kun Jaakko ’Kampiapina’ Alajoki oli saamaan aikaan poistumassa m\u00e4elt\u00e4 toiseen suuntaan. Loppuosuus olikin v\u00e4lill\u00e4 varsin turhauttavaa, varsinkin muutamat t\u00f6ppyr\u00e4t olivat varsin jyrkki\u00e4 ja polku ei juuri kulkemiseen apuja antanut. Yksi purokin piti ylitt\u00e4\u00e4, samalla t\u00e4yttelin tuosta vesipullonkin, kumpaankin suuntaan menness\u00e4 itse asiassa. Hieman helpotusta toi ylemp\u00e4n\u00e4 rinteess\u00e4 n\u00e4kynyt hahmo, v\u00e4limatka tuntui pysyv\u00e4n tasaisena vaikka oma vauhti tuntui todella hitaalta. Huomasin my\u00f6s takana jonkun nousevan polkua py\u00f6r\u00e4n kanssa, eik\u00e4 h\u00e4nk\u00e4\u00e4n tuntunut kovin paljoa saavan itse\u00e4ni kiinni, joten totesin hitaalta tuntuvan vauhdin olevan varmaan riitt\u00e4v\u00e4. Parin tunnin polkuosuuden j\u00e4lkeen alkoi puusto harveta ja huippu l\u00e4hesty\u00e4. Viimeisen jyrkemm\u00e4n t\u00f6ppyr\u00e4n j\u00e4lkeen alkoi sortunut palotorni n\u00e4ky\u00e4 ja tiesi nousun olevan jo l\u00e4hes lopussa. Edell\u00e4 kulkenut Tuomas Vaarala olikin jo taukoa huipulla pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4, juteltiin siin\u00e4 hieman aikaa ja otettiin kontrollikuvia – keli olikin ihan komea ollut koko p\u00e4iv\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Tsarmitunturin huipulla<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Hieman alkoi tunturin laella tuuli viluttamaan, joten alasp\u00e4in oli suunnattava. Pienen matkan kuljettuani totesin alasmenon olevan huomattavasti yl\u00f6smenoa kevyemp\u00e4\u00e4 hommaa, l\u00e4hinn\u00e4 jyrkemmiss\u00e4 kohdissa joutui enemm\u00e4n vaivaa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Matkalla alas vastaan tuli M\u00e4kip\u00e4\u00e4n Mikko, Ekrothin Sakari ja Tahkolan Pekka. Polun kunnosta kertoo se ett\u00e4 Pekkakaan ei yl\u00f6sp\u00e4in mennyt ajamalla kamera toisessa k\u00e4dess\u00e4 vaan ty\u00f6nsi py\u00f6r\u00e4\u00e4 muitten tavoin. Meni kyll\u00e4 sitten alas menness\u00e4\u00e4n ohi ajamalla. Itse otin varman p\u00e4\u00e4lle alas menonkin, ei kiinnostanut hajottaa itse\u00e4 tai py\u00f6r\u00e4\u00e4, muutenkaan ole varmaan ketterimpien kuskien joukossa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Polkua alasp\u00e4in menness\u00e4 l\u00f6ytyi yksi sukka kepin nen\u00e4st\u00e4 ..<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Puoli viiden aikoihin l\u00f6ysin itseni vihdoin tieuralta ja totesin mets\u00e4polkujen riitt\u00e4v\u00e4n t\u00e4lt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4. S\u00e4\u00e4 oli edelleen poutainen, mutta jos aamulla oli hieman suunnitelmissa ollut ajella pidemm\u00e4lle Tsarmin j\u00e4lkeen niin nyt mieless\u00e4 oli uuden sis\u00e4majoituksen varaaminen. Hieman harkitsin viel\u00e4 Inariin saakka polkemista, mutta Nellimintien m\u00e4ki\u00e4 polkiessa alkoi jo Ivalokin houkuttelemaan. Kokeilin etsi\u00e4 jo majoitusta netin v\u00e4lityksell\u00e4 aiemmin, mutta heikot yhteydet pakottivat ajamaan aika l\u00e4helle Ivaloa ennen kuin netti alkoi toimimaan. Ei oikein Ivalon ja Inarin v\u00e4list\u00e4 l\u00f6ytynyt mit\u00e4\u00e4n, mutta Ivalossa oli parikin vaihtoehtoa. Lopulta varasin m\u00f6kin Arctic Resortilta ja ajelin hieman etel\u00e4n suuntaan Ivalon risteyksest\u00e4 tuonne p\u00e4\u00e4st\u00e4kseni. Kaupasta tuli ostettua mukaan kassillinen ev\u00e4st\u00e4, olisi ollut tuolla majoituspaikassa kyll\u00e4 avoinna ollut ravintolakin, mutta olipahan aamuksikin sy\u00f6mist\u00e4 ja voisi l\u00e4hte\u00e4 aiemmin liikkeelle, kun ev\u00e4st\u00e4 riitt\u00e4isi alkumatkallekin. M\u00f6kki oli halpa, j\u00e4\u00e4kaappi tuolta l\u00f6ytyi, mutta vessassa \/ suihkussa piti k\u00e4yd\u00e4 erillisess\u00e4 rakennuksessa. Hyv\u00e4 s\u00e4hk\u00f6patteri tuolla m\u00f6kiss\u00e4 kyll\u00e4 oli, tuon kun v\u00e4\u00e4nsi t\u00e4ysille alkoi m\u00f6kki l\u00e4mmet\u00e4 vauhdilla. Tavaraa taas kuivumaan ja kun patteri oli ikkunan vieress\u00e4 niin verhotangolle sai kosteimmat vaatteet ripustettua ja l\u00e4mp\u00f6tila ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli oikein mainio kuivatukseen. Pieni masennuksen aihe oli matkan eteneminen vuorokaudessa Saarisel\u00e4lt\u00e4 Ivaloon, mutta aikaahan oli viel\u00e4 reilusti maaliin p\u00e4\u00e4syyn eik\u00e4 ongelmia ainakaan levon puutteesta pit\u00e4isi tulla. Iltapalan j\u00e4lkeen nukkumaan – hieman turhan l\u00e4mmint\u00e4 m\u00f6kiss\u00e4, mutta eip\u00e4 tarvinnut juuri peittoa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
M\u00f6kkimajoitus Ivalossa, verhotankojen p\u00e4iss\u00e4 keng\u00e4t kuivumassa<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

18.9 to<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Aamuh\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 kamoja taas kokoon, kenki\u00e4 my\u00f6ten kaikki olikin taas kuivaa. S\u00e4\u00e4tiedotuskin lupaili kohtuullista keli\u00e4, l\u00e4hinn\u00e4 kuurosateita, joten kuivissa vehkeiss\u00e4 oli mukava suunnata Inaria kohti. Illan kauppaostoksista oli j\u00e4\u00e4nyt matkalle ev\u00e4it\u00e4 ja Inari tuli ohitettua ilman pys\u00e4hdyst\u00e4. Kittil\u00e4ntielle k\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 alkoi hieman edess\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 synkemm\u00e4lt\u00e4 pilvien osalta ja sadekuurot alkoivat pian. Oletin alkumatkasta Tsarmille menev\u00e4\u00e4 porukkaa tulevan vastaan ja tasaisesti noita vastaan tulikin koko p\u00e4iv\u00e4n . Hieman mietin osalle tulevan kiire enn\u00e4tt\u00e4\u00e4 huipulle valoisaan aikaan, varsinkin jos Tsarmilla keli olisi samaa tasoa kuin t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Pikku hiljaa tie nousi ylemm\u00e4s ja ylemm\u00e4s, eik\u00e4 sadekaan juuri tauonnut, vaikka koko ajan n\u00e4ytti lupaavasti kirkastuvan ajosuunnan taivaanrannassa. Lopulta saavuin Pokan kyl\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Tieva-baarin aukioloaikaan, joten tuonne tauolle. P\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 helpotti my\u00f6s samaan aikaan saapunut rankempi sadekuuro. Py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6it\u00e4 olikin tuolla jo muutama – ei kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n ruskisteja vaan kolmen koiran kanssa kulkenut turistipariskunta. Koirat hieman yll\u00e4ttiv\u00e4t haukkumisellaan py\u00f6r\u00e4\u00e4 baarin ulkopuolelle parkkeeratessa, kun en huomannut noita py\u00f6rien per\u00e4k\u00e4rryiss\u00e4. Baarissa oli tarjolla poropiirakkaa ja paria lajia munkkeja, valitsin vaniljamunkin limsan kera taukoev\u00e4\u00e4ksi. M\u00e4kip\u00e4\u00e4n Mikkokin saapui hieman my\u00f6hemmin baariin ja katsoin tauolla seurantaakin sen verran ett\u00e4 seuraava kuskikin olisi tulossa l\u00e4hiaikoina paikalle. Baarin pit\u00e4j\u00e4 yritti saada sein\u00e4ss\u00e4 olevaa kuivatustelinett\u00e4 virtoihin, huomasi ettei pistoke ylt\u00e4nyt rasiaan saakka ja kokeili paria jatkojohtoa, mutta eip\u00e4 alkanut vehje l\u00e4mpenem\u00e4\u00e4n. Kun sade alkoi hieman hellitt\u00e4\u00e4, jatkoin matkaa. Heti baarin j\u00e4lkeen alkava hiekkatie ei hirve\u00e4n huonossa kunnossa ollut, satanut vesi oli varsin hyvin imeytynyt tiehen ja renkaatkin rullasivat ihan kohtalaisesti eiv\u00e4tk\u00e4 uponneet tiehen. Sade alkoi my\u00f6s tauota ja noin kolmekymppi\u00e4 ajettuani p\u00e4\u00e4sin k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n Lompoloa kohti kuivahkoa Silaskairantiet\u00e4 pitkin. Katselin navigaattorin korkeuskent\u00e4st\u00e4 olevani noin 300 metrin korkeudessa – muistelin aiemmalla kerralla kiert\u00e4neeni K\u00f6ng\u00e4ksen kautta ja tuolta olleen aika reilu nousu Kalmakaltiota kohti. Oletin nyt s\u00e4\u00e4styv\u00e4ni suuremmilta nousuilta vaikka tie kyll\u00e4 hieman kumpuilikin. V\u00e4lill\u00e4 p\u00e4\u00e4si laskemaan alam\u00e4ke\u00e4kin. Aurinko alkoi pilkottamaan ja mieliala nousi, kun tuntui jo olevan kovin v\u00e4h\u00e4n matkaa maaliin ja ajop\u00e4ivi\u00e4 viel\u00e4 reilu kaksi j\u00e4ljell\u00e4. Lompolon bussipys\u00e4kill\u00e4 oli M\u00e4kip\u00e4\u00e4 leimaamassa, joten leimapaikan ohi ei voinut vahingossa ajaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Lompolon bussipys\u00e4kki, leimapiste<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pidin lyhyen tauon pys\u00e4kill\u00e4, mutta pian tuli katsottua kelloa ja todettua illan alkavan h\u00e4m\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n pian ja jos haluaisin enn\u00e4tt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 valoisassa sillalle niin pit\u00e4isi ajella varsin rivakkaa tahtia loppuosuus. Vauhtia sai nostettua ihan hyvin, kello kulki tosin my\u00f6s yht\u00e4 vauhdikkaasti ja Kalmantien risteyksess\u00e4 alkoi jo aurinko painua horisonttiin. Matkaa oli viel\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon, joten lopulta Kalmakaltion maston valojen alkaessa n\u00e4ky\u00e4 ja tien loppuessa vallitsi jo l\u00e4hes t\u00e4ysi pimeys. Edelliselt\u00e4 kerralta muistissa oli isot vesilammikot ennen siltaa, oletin & toivoin nyt olevan v\u00e4h\u00e4n kuivempaa ja tutun reitin kautta painelin kohti siltaa. Sen verran pime\u00e4t\u00e4 oli ett\u00e4 aloitin talutuksen jo aikaisessa vaiheessa – ei oikein n\u00e4hnyt tiell\u00e4 pehme\u00e4n hiekan kohtia ja koko p\u00e4iv\u00e4n ajettuani tuntui hyv\u00e4lt\u00e4 ajatukselta verrytell\u00e4 jalkoja k\u00e4velem\u00e4ll\u00e4. Lammikot olivat varsin suuria t\u00e4n\u00e4kin vuonna, mutta ne pystyi suht kuivin jaloin kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n reunoja my\u00f6ten. Sillalla \u00e4kki\u00e4 kuvanottoon – piti hieman etsi\u00e4 k\u00e4nnyk\u00e4n kamerasta, mist\u00e4 sai salaman p\u00e4\u00e4lle (eip\u00e4 n\u00e4kynyt ilman salamaa kuvassa muuta kuin punainen takavalo). Kun jonkinlaisen kuvan sain otettua niin kiireell\u00e4 suunta takaisin Kalmantiet\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Siltakuva pime\u00e4ss\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Muistelin paikalla olevan autiotuvankin, jossa voisi y\u00f6tauon pit\u00e4\u00e4, tuli hieman turhan pitk\u00e4lle k\u00e4velty\u00e4 ja pitikin k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisinp\u00e4in kun tarkistin tarkkaa tuvan sijaintia. Tuvan j\u00e4tekatos l\u00f6ytyi ja aloin tarkemmin tutkia varsinaisen tuvan paikkaa. Maastokartassa tuo n\u00e4ytti olevan joen rannassa varsin jyrk\u00e4n m\u00e4en alla – k\u00e4vin vilkaisemassa ja totesin polun olevan vaarallisen liukas. Palasin j\u00e4tekatokselle ja p\u00e4\u00e4tin pit\u00e4\u00e4 ainakin ev\u00e4stauon tuolla. Ev\u00e4it\u00e4 sy\u00f6dess\u00e4 totesin paikan olevan ihan hyv\u00e4 y\u00f6paikaksikin – lattiatilaa oli riitt\u00e4v\u00e4sti, eik\u00e4 tuolla tuoksahtanutkaan mik\u00e4\u00e4n suuremmin (paitsi ehk\u00e4 itse). Sein\u00e4t olivat my\u00f6s tiiviin oloiset, joten tuulelta olisin suojassa. Makuualustaa viritelless\u00e4 huomasin k\u00e4sien k\u00e4rsineen jonkin verran lis\u00e4\u00e4 ajosta, eik\u00e4 alustan integroidulla pumpulla pystynyt ilmaa alustaan pumppaamaan, kun olisi pit\u00e4nyt k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vasenta k\u00e4tt\u00e4 ranne taivutettuna. J\u00e4tin sitten alustan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tyhj\u00e4ksi. Olisi ollut kotona pumppupussikin alustalle, mill\u00e4 olisi varmaan saanut alustan t\u00e4ytetty\u00e4, mutta j\u00e4tin tuon pakkausvaiheessa pois varusteista. Keng\u00e4t oli taas p\u00e4iv\u00e4n sateista kastuneet, nostin ne j\u00e4telaatikon p\u00e4\u00e4lle toivoen noiden hieman kuivuvan y\u00f6n aikana. Katselin my\u00f6s ett\u00e4 yhdet k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t kuivat merinosukat viel\u00e4 l\u00f6ytyisi ja jos aamulla keng\u00e4t olisi kuivuneet edes hieman ja s\u00e4\u00e4ennuste n\u00e4ytt\u00e4isi hyv\u00e4lt\u00e4 voisi nuo laittaa jalkaan. Asetuin nukkumaan tyhj\u00e4n alustan p\u00e4\u00e4lle ja aika nopeasti uneen p\u00e4\u00e4si.<\/p>\n\n\n\n

19.9 pe –> 20.9 aamu<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Her\u00e4ilin hieman ennen viitt\u00e4 ja pakkailin tavarat takaisin laukkuihin. Viel\u00e4 aamuh\u00e4m\u00e4r\u00e4n vallitessa olin liikkeell\u00e4. Keli vaikutti my\u00f6s olevan kuivumaan p\u00e4in ja kun keng\u00e4t olivat y\u00f6n j\u00e4ljilt\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kuivan oloiset sek\u00e4 tuoreet sukat jaloissa ei ajamaan l\u00e4hteminen suurta tuskaa tuottanut. Kalmantiet\u00e4 ajaessani tien vierest\u00e4 kuului aamutervehdys – Ekrothin Sakari oli j\u00e4\u00e4nyt illalla y\u00f6n viettoon dyyneille parin kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja olinhan min\u00e4 tuon seurannasta illalla katsonut, kun mietin olisiko viel\u00e4 porukkaa y\u00f6ll\u00e4 tulossa paikalle, en vaan en\u00e4\u00e4 aamulla tuota muistanut niin yll\u00e4tti. Nopeasti olin Nunnasentiell\u00e4 ajamassa Enonteki\u00f6t\u00e4 kohden. Hetassa olin yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen ja k\u00e4vin kaupassa hakemassa aamupalaa – luvassa olisi jonkin verran nousua Norjan rajaa kohti ajaessa. Vilkaisin navigaattorin korkeuslukemia ja yll\u00e4tyin ett\u00e4 oltiin viel\u00e4 kolmessasadassa metriss\u00e4, jotenkin oli ollut muistissa ett\u00e4 Kalmakaltiolta tultaisiin reilusti alas Hettaan ja noustaisiin sitten taas rajalle menness\u00e4 reilusti. M\u00e4ke\u00e4 tuolla olikin jonkin verran Hetasta l\u00e4htiess\u00e4, mutta huomattavasti v\u00e4hemm\u00e4n kuin olin ajatellut. Pienikin yl\u00e4m\u00e4ki tuossa jotenkin v\u00e4sytti eik\u00e4 Hetan kauppaostokset riitt\u00e4v\u00e4sti olleet n\u00e4lk\u00e4\u00e4 torjuneet. Kun saavuin Paloj\u00e4rven kohdille p\u00e4\u00e4tin pit\u00e4\u00e4 tauon Galdotievan tunturikeskuksen kahviossa. Ruokaa olisi tarjolla keitti\u00f6n avautuessa puolen tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4, joten otin alkupalaksi j\u00e4lkiruokaviinerin limsan kera ja odottelin keitti\u00f6n avautumista. Samalla sai laitettua elektroniikkaa lataukseen, mm. GoPron akku oli aika nollilla. Keitti\u00f6n avauduttua tilasin varsin arvokkaan poronk\u00e4ristysannoksen, ei ollut tullut viel\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 reissulla sy\u00f6ty\u00e4 ja perinteisesti aina Ruskan aikana pit\u00e4\u00e4 yksi sy\u00f6d\u00e4. Suunnittelin hieman loppuaikataulua ruokailun aikana – aikaa olisi maaliin p\u00e4\u00e4syyn runsaasti ja y\u00f6n voisi nukkua jossain sopivassa sis\u00e4majoituksessa taikka etsi\u00e4 katollinen ulkomajoitus. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin mietti\u00e4 asiaa my\u00f6hemmin ja ajella vaan rennosti eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Galdotieva<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Keli oli muuttunut nyt aurinkoiseksi ja t\u00e4ydell\u00e4 vatsalla oli kiva jatkaa matkaa. Raja tuli ylitetty\u00e4 vauhdikkaasti ja Kautokeino oli puoli nelj\u00e4\u00e4n iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 menness\u00e4 saavutettu. Reitti oli vedetty suurelta osin pitkin isoa tiet\u00e4, kun en korkeusk\u00e4yri\u00e4 turhaan ollut reitti\u00e4 suunnitellessa katsellut eli p\u00e4\u00e4sin Kautokeinossa kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n yhden ison m\u00e4en. M\u00e4ell\u00e4 pidetyn kuvanottotauon lis\u00e4ksi en muuta taukoa tuolla pit\u00e4nyt vaan jatkoin suoraan E45:sta pitkin pohjoiseen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kautokeino<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Hieman viiden j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4sin vihdoin k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n tielle 92 Karasjokea kohti ja s\u00e4\u00e4n jatkuessa aurinkoisena ja l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 oli ilo ajaa eteenp\u00e4in. Muistelin t\u00e4lle v\u00e4lille viel\u00e4 osuvan reilusti alam\u00e4ke\u00e4. Illan pimetess\u00e4 alkoi taas hieman tihkumaan vett\u00e4, talvella silm\u00e4lasien k\u00e4yt\u00f6n aloittaneena norjalaisten rekkakuskien yleinen tapa ajaa pelkill\u00e4 pitkill\u00e4 valoilla aiheutti ensimm\u00e4isess\u00e4 isossa alam\u00e4ess\u00e4 pient\u00e4 paniikkia. Veden pisaroituminen linsseihin ja pitkill\u00e4 valoilla vastaan ajavat rekat aiheuttivat lasien poiston runkolaukkuun – en n\u00e4hnyt kuin hieman valkoista reunaviivaa lasien kanssa rekkojen kirkkaiden valojen h\u00e4ik\u00e4istess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Selvisin kuitenkin hengiss\u00e4 Karasjoelle ja piipahdin tuolla kaupassa ev\u00e4stauolla. Hieman harkitsin jossain l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 y\u00f6n viett\u00e4mist\u00e4, mutta kun matkaa oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 en\u00e4\u00e4 satanen j\u00e4ljell\u00e4 p\u00e4\u00e4tin jatkaa y\u00f6t\u00e4 my\u00f6ten matkaa. Tie alkoi nousta heti Karasjoelta poistuessa eik\u00e4 yl\u00e4m\u00e4est\u00e4 tuntunut tulevan loppua. Positiivista asiassa oli se ett\u00e4 tiesi alam\u00e4ke\u00e4kin jossain vaiheessa tulevan reilusti. Reilusti piti taukoja pit\u00e4\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 ja v\u00e4lill\u00e4 talutellakin kun tuntui ett\u00e4 muuten tulee liian aikaisin perille. Halusin ajaa viimeisen p\u00e4tk\u00e4n maaliin valoisassa, kun aamuksi lupasi hyv\u00e4\u00e4 keli\u00e4. Aamunelj\u00e4lt\u00e4 olin Lemmijoella ja aamun hieman sarastaessa jatkoin kaupungin ohi kohti Stabbursdalenia. Taas p\u00e4\u00e4si yl\u00e4m\u00e4ke\u00e4 nousemaan ja hieman mietitytti miten korkealla m\u00e4ell\u00e4 maali nyt taas olisikaan. Oikea tienristeys viimein saapui ja loppusuoralle p\u00e4\u00e4si k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n. Ei oikeastaan yht\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4nyt tien surkea kunto, n\u00e4kym\u00e4t olivat sent\u00e4\u00e4n komeita aamun auringonnousun yhteydess\u00e4. Hiljalleen ajelin tiet\u00e4 eteenp\u00e4in ja lopulta edess\u00e4 n\u00e4kyi k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikka ja erilaisia kylttej\u00e4. Muutama ajajanraatokin tuolla bivipusseissa n\u00e4kyi makoilevan, olivat n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti saapuneet aamuy\u00f6n tunteina maaliin ja j\u00e4\u00e4neet tuonne lep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n loppuy\u00f6n ajaksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Stabbursdalen<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pitk\u00e4\u00e4n en tuolla loppukuvan oton j\u00e4lkeen viihtynyt vaan aloin palailemaan kaupunkia kohti. Ensimm\u00e4isess\u00e4 yl\u00e4m\u00e4ess\u00e4 p\u00e4\u00e4llystetyll\u00e4 tiell\u00e4 vaihtaessani pienemm\u00e4lle ei sitten tapahtunutkaan mit\u00e4\u00e4n. Sramin akku oli hyytynyt takavaihtajassa ja kun olin puolessav\u00e4liss\u00e4 reissua jo vaihtanut vara-akkuun niin mietin tiedossa olevan talutusta ainakin jyrkimmiss\u00e4 yl\u00e4m\u00e4iss\u00e4. Lopulta kuitenkin muistin vaihtaneeni akkua ennen kuin eka oli ihan loppu, joten vaihdoin tuon alkumatkan akun vaihtajaan ja sain vaihtajan taas toimimaan. Oli laturikin mukana, mutta en muistanut tuota k\u00e4ytetty\u00e4 laittaa miss\u00e4\u00e4n vaiheessa lataukseen. Aika hyvinh\u00e4n tuon pari tonnia ajoi kahdella t\u00e4yteen ladatulla akulla. <\/p>\n\n\n\n

Yritin hieman etsi\u00e4 Lemmijoelle saapuessani jotain paikkaa aamupalalle, mutta lopulta s\u00f6in tien vieress\u00e4 penkill\u00e4 laukkuun j\u00e4\u00e4neit\u00e4 ev\u00e4it\u00e4 ja ajelin leimaa ottamaan hotellille. Hotellin aulassa oli jo useampi aiemmin saapunut kuski ja lep\u00e4ilin siin\u00e4 aulan sohvalla pari tuntia. Kyselin sitten respasta jos p\u00e4\u00e4sisi huoneeseen normaalia aikaisemmin ja huone olikin onneksi vapaana (eik\u00e4 tarvinnut ekstraakaan maksaa). Aika kaukana oli respasta ja parit portaatkin matkalla huoneeseen, mutta eip\u00e4 tuo hirve\u00e4sti en\u00e4\u00e4 haitannut. Oli aikaa laittaa tavaroita kuivumaan ja valmistautua illalliselle. Yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jotain p\u00e4\u00e4llepantavaa illaksi ja lopulta sain jotain kasaan, joiden kanssa ehk\u00e4 voisi uskaltautua ihmisten ilmoille. Yksi pussillinen oli ollut vaatetta, mik\u00e4 oli ollut varattuna hotellille \/ paluumatkalle – tuoltakin oli matkan varrella tullut sukat ja T-paita otettua k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Lopulta ainut k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t\u00f6n vaatekappale oli illallisella alushousut. Rabin sadehousuja olin muutenkin suunnitellut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 illallisella ja paluumatkalla, nuo on suht normaalien suorien housujen n\u00e4k\u00f6iset ja helpot pest\u00e4. Kosteiden hiekkateiden johdosta lahkeet oli aika rujon n\u00e4k\u00f6iset, mutta putsaantuivat varsin hyvin suihkun avulla ja kuivuivat illaksi k\u00e4ytt\u00f6kuntoon.<\/p>\n\n\n\n