PERJANTAI 15.9, LAUANTAI 16.9
Liepajassa lähtöpaikka oli jääkärien valakirkon edestä. Alkuseremonioiden jälkeen tuolta suunnattiin Riikaa kohti kellon näyttäessä 19:58 vielä kesäisen lämpimässä poutakelissä. Varsin samoja reittejä pitkin tuntui porukka ajavan ja vasta kun poikkesi kaupungista ulos päästyä viereiselle pienemmälle tielle poistuivat näköpiiristä muiden ajajien takavalot. Reittivaihtoehtoja oli karkeasti kaksi (ellei halunnut runsaasti lisäkilometrejä) ja itse olin valinnut eteläisemmän vaihtoehdon. Illan pimetessä ja lämpötilan laskiessa oli lisättävä vaatetustakin puolen yön jälkeen, aika tylsää valtatien laitaa, onneksi liikenne sentään oli varsin hiljaista.
Salduksen Circle K oli ensimmäinen taukopaikka, matkaa takana noin 100km, muutama muukin oli tauolla tuolla. Lyhyt juomatauko ja matkaan, tarkoitus oli ennättää hyvissä ajoin Riikaan ja ajaa kaupungin läpi aamulla ennen liikenteen vilkastumista. Puoli kahdeksan aikoihin saavuin Riikaan ja ylitin Väinäjoen.
Riiassa en suurempaa taukoa pitänyt vaan jatkoin kaupungin ohitettuani kohti Viron rajaa ja Valkaa. Helpoin reitti olisi ollut jatkaa isoa tietä koko matka, mutta olin osan matkasta ennen A2/A3 teiden risteystä reitittänyt pienemmille teille (jos olisi ollut sadetta niin olisin ajanut suoraan). Tuolta löytyikin sitten useamman kilometrin pätkä upottavaa hiekkatietä, jossa hiekka löysi hetkessä tiensä voimansiirtoon ja aiheutti heti äänekkäät rahinat. Osin oli talutettava pehmeimmissä paikoissa ja vihdoin isolle tielle päästessä pääsi sitten puhdistamaan ketjut ja rattaat.
Krustinissa sitten tielle A3 ja Baltian osuuden varmaankin tylsimpään osuuteen. Iso tie ja vilkas liikenne kohtuu kapean pientareen kanssa ei juuri ilonaiheita herättänyt. Välillä tuli ohiteltua taukoa pitäviä muita kuskeja ja omilla tauoilla samat meni uudestaan ohi. Ruokatauko Valmierassa (taas Circle K) ja sitten eteenpäin kohti rajaa. Viron puolelle ehdin puoli kuuden aikoihin lauantaina. Alun perin olin ajatellut pitää yötaukoa näillä main, mutta koska keli oli hyvä eikä oma olokaan vielä tuntunut kovin väsyneeltä päätin jatkaa matkaa. Oletin lähempää Tarttoa löytyvän joku paikka lepäillä aamuyön tunteina ja kun poutasäänkin piti jatkua voisi vaikka tie sivuun vetäytyä ottamaan torkut tiukan paikan tullessa. Evästauon pidin seitsemän maissa bussipysäkin katoksessa Ôrun tienoilla.
Katoksessa olisi voinut torkutkin ottaa, mutta kun vielä valoisaa oli ja autojakin runsaammin liikenteessä ajattelin jatkaa vielä eteenpäin. Lopulta yhdeksän aikoihin, kun olin saapumassa Rôngun taajamaan n. 50 km ennen Tarttoa tuntui pyörä alamäessä oudolta, jarrutin pysähdyksiin ja totesin eturenkaan olevan lähes tyhjän. Minipumpun kanssa täytin rengasta, mutta totesin renkaan vaativan suurempaa remonttia. Koska alkoi jo pimetä ajelin paremmin valaistulle alueella ja tutkin tarkemmin rengasta. Ei huvittanut alkaa väsyneenä korjaushommiin, joten kännykkä esiin ja tutkimaan löytyisikö sisämajoitusta kylästä. Hotellinpahanen löytyi, tosin se näytti olleen jo kiinni – vanhan apteekin yläkertaa tarjottiin parinsadan metrin päästä ja päätin kokeilla tuota varata. Onneksi ko. majoitus olikin koodilukon takana ja koodin saatuani pääsin majapaikkaan sisään, muutama ylimääräinen minuutti meni koodilukkoa etsiessä, kämppä oli apteekin yläkerrassa ja tuonne oli kivuttava metalliportaat, jotka oli piilotettu takapihalle. Laukut irti pyörästä ja sisään, nopea suihku ja nukkumaan.
SUNNUNTAI 17.9
Neljän jälkeen aamulla etukiekko sitten irti pyörästä ja sisätiloihin korjaushommiin. Tubelesshommiin en viitsinyt alkaa vaan kaivoin sisäkumin laukusta ja putsailin kiekon litkuista + poistin venttiilin. Puolessa tunnissa kiekko oli taas ajokunnossa ja kävin laittamassa kiekon paikalleen. Dynamon johtoa napaan kiinnittäessä sitten katkesi toinen liittimistä – onneksi varavalot oli mukana, joten etupuolelle kymmenen minuutin tuhrauksen jälkeen sain valon kiinnitettyä joten kuten. Ei tuo juuri mitään tiellä valaissut, mutta näkyipähän itse muille kulkijoille, varatakavalo sentään oli valmiiksi kiinni pyörässä, ei tarvinnut muuta kuin laittaa virta päälle. Onneksi aamunkoittoon oli enää vähän aikaa ja ajamaan lähtiessä alkoi jo sarastamaan. Etukiekosta kyllä kuului epämääräisiä ääniä joka kierroksella, ihan kuin jossain jotain hankaisi – varsinkin jos laittoi painoa pyörän etuosalle. Sen suurempaa selvyyttä äänen lähteestä ei kuitenkaan saanut ja olikin vain toivottava että rengas kestäisi ainakin Tarttoon saakka. Tarttoon saapuessa kieppasinkin paikalliseen Prismaan sisuriostoksille, valikoima vaan oli hieman heikko ja juuri välikoko puuttui – otin sitten 18-25 millisen ja +45 mm tarkoitetut varuiksi tuolta. Onneksi hankaava ääni oli jo Tarttoon saapuessa hiljennyt olemattomiin ja oma teoria oli että renkaassa oli ollut jossain kohdassa kuivunutta litkua, mikä oli hangannut sisärenkaaseen ja aiheuttanut äänen. Prisman jälkeen kohti kontrollia joka löytyikin helposti ja leiman ajaksi tuli 7:58. Pidempiä taukoja en tässäkään vaiheessa pitänyt vaan heti leiman jälkeen suunta kohti Tallinnaa. Tietä 39 ajettuani jonkun matkaa olin piirtänyt reitin Saadjärven itäpuolelta, tuo koukkaus olikin ihan kannattava, löytyi komeita maisemia ja ihan kivaa päällystettyä tietäkin. Palamusin Coopissa kauppatauko, jäätelöä ja juomista + evästä matkalle. Jôgevan kohdalla paluu tielle 39 ja sitten suoraan kohti Tallinnaa. Matkan varrella sain ensimmäisen maistiaisen sateesta, isohko reilun tunnin kestänyt kuuro kasteli hieman, mutta keli kuivui nopeasti kuuron jälkeen. Jollakin tauolla aloin katselemaan lautta-aikatauluja – lopulta päädyin viimeiseen vuoroon, kun edelliseen ei enää saanut pyöräpaikkaa ostettua. Ei tarvinnut suurempia kiireitä loppumatkalla pitääkään ja satamaan ennätin hyvissä ajoin ennen lautan lähtöä. Lauttaan noustessa meitä oli kolme odottamassa terminaalin jonossa, lautalta poistuessa pyöriä olikin useampi eli muuta porukkaa oli saapunut vielä myöhemmin lautalle. Pari tuntia sai sitten torkkua laivan kansituolilla.
MAANANTAI 18.9
Helsingissä oltiin puoli yhden aikaa yöllä ja epämääräinen joukko ruskakuskeja pääsi Helsingin rasteja kiertelemään. Helsingistä oli tarkoitus päästä mahdollisimman nopeasti pois, joten pikainen kaupunkikierros pakollisissa kohteissa ja kohti Porkkalan muistomerkkiä. Aamuyö oli hiljaista syksyisessä kaupungissa ja Espoossa vietetyn ruokatauon (Espoonlahden 24h S-market) jälkeen saavuin Porkkalan muistomerkille neljän maissa. Muutama epätoivoinen yritys saada selvää kuvaa muistomerkistä kännykällä ja sitten kohti Vaasaa. Reitti oli suunniteltu lännen kautta, kun vaihtoehtona oli Tampereen kautta ajo ja tuolta oli jo aiemmin kesällä tullut kerran ajettua. Bonuksena välttäisi Tampereen seudun innokkaat ruskafanit … Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen totesin olon sen verran uneliaaksi, että muutaman tunnin unet olisi paikallaan – reilun kymmenen kilometrin päästä suht koht reitin varrelta näyttikin löytyvän Tampajan uimaranta ja suuntasin tuonne. En ollut ainut majoittuja, parkkipaikalla oli matkailuauto foliot ikkunoissa – uimakopit olivat kuitenkin tilavat ja tuonne sai levitettyä makuualustan ja pari tuntia nukuttua makuupussissa.
Aamulla oli poutaa, mutta aika vilpoista. Kaivelin laukuista lämpimämpää vaatetta päälle ja sitten vauhdilla liikenteeseen. Veikkolan kohdilla 110 tielle ja suunta länteen Turkua kohti. Veikkolassa olisi kaupan pihalta löytynyt pitsa-automaatti, mutta jätin tuon kokeilun väliin. Myllylammen Nesteellä kävin aamiaismunakkaan paahtoleipien kera syömässä. Aamupalan jälkeen vaatetuksen kevennystä ja matkaan.
Turuntietä kotvan ajettuani käännyin vihdoin Somerontielle ja suunta vaihtui siten enemmän pohjoista kohti. Tien varressa Pusulan kohdilla oli komea lintutorni ja kävin tuonne kipuamassa ja maisemia ihailemassa.
Someroa ennen tutkin löytyisikö paikkakunnalta pyöräkorjaamoa, dynamon liittimen jos saisi korjattua niin olisi helpompaa ajella pimeässä. Ei oikein lupaavalta näyttänyt, mutta pienkonekorjaamon löysin ja taajamaan päästyäni poikkesinkin Someron Sporttikoneelle ja sieltä löytyikin miljoonalaatikosta sopiva liitin ja valot saatiin taas toimimaan. Someron S-marketista evästä mukaan ja eteenpäin. Huittisten jälkeen olikin aika taas pikku hiljaa etsiä yöpaikkaa ja Kauvatsan kohdilla näytti löytyvän uimaranta läheltä reittiä. Tuonne päästyäni petyin paikkaan, ei avointa uimakoppia tai vastaavaa, puolen kilometrin päässä saman tien varressa näytti google mapsistä vakoiltuna olevan paikallinen koulu, joten päätin poiketa tuolla, ehkä löytyisi bussikatos tai jotain muuta paikkaa unille. Koulun pihalta löytyikin kiekkokaukalo ja kaukalon vierestä pukukoppi, kopin ovi oli lukitsematon ja lattialle vedettyjen kumimattojen päälle oli helppo viritellä peti itselle. Koppi oli myös reilusti ulkoilmaa lämpimämpi ja sähköäkin olisi pistorasioista saanut.
TIISTAI, 19.9
Kauvatsasta aamun sarastaessa sitten kohti Vaasaa. Kiikoisten ABC:llä aamupala ja jatkoin tietä 44 Lavian, Kankaanpään ja Kauhajoen kautta. Kauhajoella siirryin pienemmälle tielle ja suuntasin Jurvan ja Laihian kautta Vaasaan. Parisataa kilometriä meni yllättävän helposti tasaisesta sateesta huolimatta, Vaasan lähellä huudeltiin ambulanssista kannustuksia pyörätietä eteenpäin pyöritellessäni. Vaasan kontrollille ennätin hieman seitsemän jälkeen. Vaasa olikin sitten hieman harmittavasti majoituksen suhteen tyhjä arpa, ei huoneita vapaana missään paikassa. Onneksi sade oli tauonnut ja suuremmin miettimättä päätin jatkaa kohti parkourin lähtöpistettä Jepualla. Vöyrin kohdilla tuli torkuttua pikku hetki tien vieressä olleella penkillä, penkkien välissä olikin pieni muistomerkki; 12-13 syyskuuta 1808 oli paikalla sijainnut joukkojen leiripaikka.
KESKIVIIKKO 20.9
Oravaisiin tuli ajettua pieniä hiekkateitä pitkin ja alkoi kyllä jo armottomasti nukuttamaan. Hiljalleen aamuyön aikana ajelin eteenpäin runsaiden taukojen kanssa ja lopulta Jepualle sitten aamulla saavuin. Paikallinen ABC oli aukeamassa vartin päästä, joten jäin ulko-oven viereen odottamaan. Tuuli alkoi yltyä ja säätiedotusta tutkaillessani lupaili se pohjoisen suunnan olevan poutaisempi ja tuulikin myötäistä. Ei kyllä pitänyt paikkaansa lopulta poudan osalta vaan sadetta tuolla alkoi tulla myöhemmin päivällä, mutta muuten oli positiiviset fiilikset. Yön aikana oli kyllä vatsan kanssa ollut pieniä kipuja ja navan seutu oli aran oloinen, onneksi myötätuuleen ajoi ilman aerotankojakin vauhdin liikoja kärsimättä kun mikään matalampi ajoasento ei oikein mukavalta tuntunut. Itse parkour oli kiva ajaa, ikinä en ollut täällä päin lännessä kulkenut, pyörän kanssa tai ilman pyörää, eli kaikki maisemat oli ihan uutta. Tiet oli hiljaisia ja Pietarsaaren – Kokkolan välillä saaristossa ajellessa tuntui kuin olisi Ruotsin puolella. Pikku kioskissa Gäddassa lähes kaikki tuotteet olikin lahden toiselta puolelta. Kokkolan ohitettuani alkoi matka jo hieman painaa ja maisemat muuttua tylsemmiksi. Parkourin viimeinen pätkä Kannukseen olikin sitten jo todella rasittava henkisesti, tietyöt tuolla käynnissä niin joutui muutamassa paikassa ajelemaan vauhdikkaammin ja kädet aerotangoilla, vatsa ei oikein tuosta taas tykännyt. Onneksi muutama muukin kuski oli samalla pätkällä ja pääsi vaihtamaan muutaman sanan tuossa ajaessa. Vihdoin Kannus ja parkourin päätös saapui eteen ja oli päätettävä jatkosta. Sisämajoitus oli helppo valinta tällä kertaa ja reitin varrelta löytyi Alavieskasta sopiva paikka n. 40 kilometrin päästä Kannuksesta. Osin hiekkatietä ja mäkeä sisältänyt reitti tuonne ei tylsältä tuntunut ja odottamassa ollut sisämajoitus toi sopivasti motivaatiota ajoon. Majapaikasta tuli myös viestiä, että sieltä löytyy kämpän yhteydestä saunakin käytettäväksi, joten tämä väli meni nopeasti. Alavieskan lähellä vastassa oli yksi Ruskaa seuraava paikkakuntalainen pyörän kanssa ja ajettiin siinä muutama kilometri yhdessä. Majapaikka löytyi muutaman sakkolenkin jälkeen Alavieskasta ja kaupassa tuli käytyä samalla kun etsin kämppää. Oven vierestä löytyi koodilla varustettu avainsäilö, josta onnistuin avaimen kaivamaan ulos ja majoitukseen sisään pääsemään. Kosteiden kamojen purku saunaan ja lämmöt päälle, kengistä pohjalliset pois ja suurin märkyys vessapaperin kanssa pois ja ilta alkoi näyttää positiiviselta. Suihkun jälkeen vähän itsekin lämmittelin saunassa. Saunan jälkeen vielä elektroniikka lataukseen ja unten maille. Vatsavaivatkin laantuivat selällään ollessa nopeasti.
TORSTAI 21.9
Aamulla saunaan kuivumaan laitetut kamat oli kuivia, jopa kengät. Pakkaus laukkuihin ja laukut kiinni pyörään & etiäpäin Haapajoen kautta Raaheen. Alkumatkan tihkusade oli Raaheen päästyä yltynyt jo kunnon sateeksi ja kun nälkäkin jo oli niin tien vieressä ollut Rolls sai houkuteltua puoleensa. Ruokaa tilaukseen ja laukusta kuivaa taas päälle, säätiedotusta vilkaistuani laitoin suosiolla Sealskinin sukat jalkaan, kengät eivät olleet kovin pitkään aamun sateessa kuivana pysyneet. Tauko venyi pitkäksi, kun sade vaan jatkui rankkana, mutta lopulta oli pakko jatkaa vaikka vettä tulikin edelleen. Kasitietä olisi voinut jatkaa eteenpäin, ajoin kuitenkin mielummin pitempää reittiä lähempänä meren rantaa Siika- ja Lumijoen kautta Liminkaan, missä pääsi jo Oulun seudun pyörätieverkoston piiriin. Oulun kautta ajoin Haukipudasta kohti ja illan suussa olinkin Kiiminkijoen rannalla miettimässä jatkoa. Yöllinen ajo ei juurikaan houkuttanut, kylmä alkoi hiipiä jäseniin ja tieto, että kohta olisi pitkä pätkä ajoa nelostien pientareella ei lisännyt suuremmin halua jatkaa ajoa. Vatsa oli taas iltaa myöten kipeytynyt, joten päätin etsiä taas kerran sisämajoitusta. Kiiminkijoen varrelta löytyikin Lomakoti Onnela ja puhelinsoitolla varmistui, että peti löytyy. Muutama kilometri eteenpäin ja paikka löytyikin, ovikelloa soittamalla löytyi vastaanottaja ja huoneeseen pääsi pitkäkseen, mikä helpotti taas vatsavaivoja. Nyt ei ollut ihan yhtä hyvät palvelut kuin Alavieskassa (oma sauna puuttui), mutta puhtaissa lakanoissa nukkuu kuitenkin yleensä paremmin kuin ulkona. Kuvia ei tullut otettua koko päivänä, taisi sataa sen verran koko ajan..
PERJANTAI 22.9
Aamuyöstä taas liikkeelle ja kohti ihanaa nelostien piennarta. Keli oli vaihtunut loistavaksi, lämmintä jo aamuyöllä lähtiessä ja navakkaa myötätuulta. Tikuilta ei oikein pystynyt edelleenkään ajamaan mutta matka joutui kahvoilta ajaessakin. Kemiin saakka matka joutuikin vikkelästi. Kemissä aamupalalle Lapintuuleen ja vankan aterian jälkeen taas liikkeelle. Keminmaan jälkeen alkoi sitten suurempia vaikeuksia ilmetä, vatsasta kouraisi ja heti navan yläpuolella tuntui pullistuma, joka ei oikein kivalta tuntunut. Nähtävästi aamupala ei oikein tänään sisukaluille sopinut. Pitkäkseen sitten bussipysäkin penkille vähäksi aikaa, sormilla sai pullistuman painumaan alas, mutta navan seutu alkoi olla jo hyvin arka. Tornioon oli matkaa viitisentoista kilometriä ja yritin tutkia pääsisikö tuolta jotenkin Kilpisjärvelle bussilla, lopulta päätin palata vastatuuleen takasin Kemiin, tuolta ainakin pääsisi junalla Rovaniemelle. Hieman harmitti kun yksi leima jäi noin lähelle, mutta Kemiin päin mennessä kova vastatuuli ja edelleen arka vatsanseutu poistivat kyllä ensiharmituksen. Kemin asemalle saapuessani seuraava juna olikin Rovaniemelle lähdössä vartin kuluttua, joten kännykän kautta lipun osto ja pyörän kanssa junaan. Pyörävaunu oli hieman alkeellinen taas vaihteeksi niin jäin siihen pyörän viereen lojumaan. Junamatkan aikana sain majoituksen järjestymään Rovaniemeltä Hotelli Aakenuksesta ja hiljakseen ajelin tuonne asemalta. Katselin, että läheisessä kauppakeskuksessa olisi oman työterveysfirman toimipaikka ja mietin menisikö tuonne näyttämään vatsaa – lopulta päätin odotella ainakin yön yli, kun tuskin tähän vaivaan pikaista ratkaisua olisi – jos aamulla olisi vielä kovin vaikeaa niin varmaan päivystykseen olisi kuitenkin mentävä. Akuutit oireet onneksi loppui heti, kun pääsi selälleen. Aamulla olikin ihan OK olo, varsinkin kun pysyi selällään.
Rovaniemellä pari päivää sai toipua ja onneksi oli sunnuntain yöjunaan tullut hytti varattua. Kotimatka onnistui ongelmitta. Kädet sain taas aika puuduksiin, varmaankin kun tuli ajettua ilman tikkuja taas enemmän. Ei silti, varmaan tulee ensi vuonnakin ajamaan lähdettyä jos vaan jonkinlaisessa ajokunnossa on. Lähetteen sain samalla viikolla työterveydestä erikoislääkärin pakeille ja tuossa marraskuun alussa oli aika tuonne – leikkaus suoritettiin 2.1 tiistaiaamuna paikallispuudutuksessa.