1.ajopäivä
Lähtö 13.9 klo 19:46
Ei ollut mikään innostava startti tälle Ruskalle, Helsingissä kiertely ei juuri kiinnostanut, vaikka paikat sinänsä uusia itselle suurelta osin olivat. Ei oikein vielä päässyt Ruska-ajon tunnelmaan väistellessä perjantai-illan bilettäjiä. Lopulta pääsin viimeisen Helsingin rastin jälkeen vihdoin ajelemaan keskustasta pois kohti maratonin kääntöpistettä. Porukkaa oli runsaasti siellä kannustamassa, itse olin lähes viimeisenä ajajista tuolla tai Mätäsahon Mikael taisi tulla vielä minun jälkeen SportRec -seurannassa olleista päivystyskeikkansa johdosta. Tuolta eteenpäin jatkaessa vesisateessa alkoi vihdoin tuntua paremmalta ajaminen. Alussa sade oli vielä kevyttä, mutta yön kuluessa sade alkoi kiihtyä ja Hämeenlinnan kohdilla jyrähti muutaman kerran jopa ukkonen. Janakkalan Linnatuulessa eka paussi – reilu sata ajettu, munkki naamaan ja lyhyen tauon jälkeen jatkamaan. Kovin pitkää taukoa ei kehdannut pitää kun halusi pysyä ajamalla lämpimänä. Muutama muu kuski tauolla samaan aikaan eli vähän olin saanut porukkaa kiinni.
Helpotusta ei ollut lähitunteina sateesta luvassa, joten tasaista vauhtia ajoin eteenpäin. Hämeenlinnan ja Pälkäneen kautta Tampereelle. Tampereella reitille osui erinäisiä tietyömaita, joten pääsi hieman improvisoimaan reittiä. Lielahden Nesteelle tauolle, pahin sade tuossa oli jo tauonnut Tampereelle tullessa. Seuraava tauko Ikaalisissa, taas Nesteelle – nyt oli keli poutaantunut, taivas pilvessä kyllä edelleen. Parkanossa pikainen kauppatauko ja evästä + juomaa mukaan. Nyt jaksoi sitten ajaa Kurikkaan saakka, missä odotti nimikaiman patsas.
Kontrollilla oli ruuhkaa, kaupassa oli itse Mäkipäästä lähtien populaa. Korttiin tuli leima-ajaksi 18.56, melkein vuorokausi ajettu siis. Aurinko hieman horisontista kurkisteli kun jatkoin matkaa Seinäjokea kohti, aivan tarkkaa suunnitelmaa ei tuossa vielä ollut, mutta Seinäjoelle saavuttaessa ja sateen taas hiljalleen alkaessa päätin että eiköhän eka ajovuoro ollut siinä. Kurvasin Seinäjoen kohdalla kohti keskustaa ja kyselemään majoitusta. Eka paikka (Sokos Vaakuna) tärppäsi ja respa kehotti ottamaan pyörän huoneeseen (’niin ne muutkin otti’…).
Hieman haastava alku Ruskalle kelin puolesta, mutta kilometrejä oli ihan kivasti kertynyt.
417,3 km Kokonaisaikaa 25:41, josta ajoa 23.15. Ajo päättyi 21.27
- ajopäivä
Lähtö 15.9 5:49
Hyvin nukutun yön jälkeen matkaan ennen aamukuutta ja suunta kohti pohjoista. Nurmon ja Lapuan kautta Kauhavalle, jossa muutama kuva tien vieressä olevista lentokoneista.
Kauhavan jälkeen alkoi tulla pieniä teknisiä ongelmia SRAMin vaihteiden kanssa, vaihde vaihtui vasemmasta kahvasta normaalisti pienemmälle vaihteelle, mutta oikea kahva ei vaihtanut suuremmalle. Lopulta painelin vain takavaihtajan kyljen napista vaihteen sopivalle kohdalle ja mietin ettei Pohjanmaalla nyt niin monia vaihteita tarvitakaan. Lie ensimmäisen päivän sateet päässeet kostuttamaan elektroniikkaa, ehkä kuivempi sää saisi vaihteet taas toimimaan. Patterit oli kahvoihin vaihdettu ennen reissua eli ei virta ainakaan lopussa ollut. Matkan jatkuessa kokeilin välillä vaihtaa isommalle ja lopulta alkoi jotain tapahtuakin. Kuorin sään poutaantuessa kahvan kumisuojan patterikotelon päältä ja toivoin että mahdollinen kosteus poistuisi ja että ennen mäkisempää maastoa vaihteisto toimisi taas paremmin. Koko loppupäivän toiminta oli kuitenkin epävarmaa.
Evijärven Mäntyhovissa päivän ensimmäinen tauko. Rollsilta ranskalaisia ja nugetteja. Matka jatkui Kaustisen kautta Toholammille, jossa nopea kauppatauko ja takasin pyörän päälle. Keli oli pilvinen, mutta kuiva ja pienestä vastatuulesta huolimatta matka taittui suuremmitta ongelmitta. Kropassa ei suurempia kremppoja tuntunut olevan vaikka nyt oli jo yhdeksisen tuntia ajettu toista löysiä. Sievin ja Ylävieskan (täällä kauppatauko) jälkeen alkoikin matkaa olla jo tehty aamusta parisen sataa kilometriä ja aikaa mennyt 12 tuntia. Hyvin nukuttu yö kuitenkin antoi olettaa kilometrejä vielä kertyvän illalle hyvin, joten hyvän kelin vallitessa annoin pyörän kulkea eteenpäin. Keskinopeus nyt ei kovin hurja ollut, mutta pääasia onkin ajetut metrit. Ylivieskan jälkeen reitti kulki reittiä Oulainen – Vihanti – Kempele ja Ouluun ennätin puolen yön jälkeen. Maikkulan Nesteellä sämpylää naamaan ja nestetäydennystä pulloihin – samalla pieni miettimistauko jatkosta. Yö oli jo viilentynyt huomattavasti sään kuivahtaessa ja aamuyöstä olisi jo varsin kylmää. Tälle kohtaa ei ollut valmiiksi etsittyä kenttämajoitusta, mutta pienen googlailun jälkeen löysin Jäälistä laavun pienen piston päässä reitiltä Jäälinjärven eteläpäästä. Pari kilometriä hiekkatietä ja parisataa metriä talutusta lopulta laavulle, mutta laavu oli oikein siistin oloinen ja puutakin oli tuolla reilusti Puuliiterissä oli jopa kirves tallella, oli kyllä laitettu ketjulla kiinni seinään mikä varmaan selitti asian. Virittelin pikku tulet tuohon tulipaikalle ja heitin makuualustan sekä makuupussin laavun penkille, pienen nuotiolämmittelyn jälkeen makuupussiin nukkumaan. Aika vilpoista oli, joten epäilin unen laadun olevan heikompaa kuin edellisenä yönä, mutta kello oli jo reilusti päälle neljän aamuyöstä ja heikompikin uni oli tarpeen.
358,2 km Kokonaisaikaa 22:28, josta ajoa 19:17. Ajo päättyi 04.17
- ajopäivä
Lähtö 16.9 7.03
Kylmä aamu, pari tuntia olin saanut sentään nukuttua. Nopeasti kamat kasaan ja liikkeelle, sen verran vilpoisaa oli että ylämäkiä ihan toivoi alkumatkasta – sai hieman lämpöä päälle kun putkelta noita ajeli. Alamäissä taas jää(h)tyi nopeasti. Aamun kuluessa lämpötila alkoi nousta pikku hiljaa ja hieman laskeskelin Rovaniemen olevan sopiva tavoite päivälle, sisämajoitus kiinnosti lyhyen yön jälkeen ja vaikka keli alkoikin parantua niin oletin univelkaa olevan sen verran ettei toista ulkoyötä kannattaisi ottaa jos Tromssaan pääsy edelleen kiinnostaa. Reitti oli piirretty Pudasjärven kautta, mikä ei lyhin mahdollinen ollut, mutta suurin syy tähän reittivalintaan oli lähinnä se että en aikaisemmin tuota tietä ollut ajanut, eikä tuo nyt aivan mahdottomasti lisäkilometrejä tuonut. Pudasjärvellä pääsin ABC:lle yhdentoista aikoihin ja tilasin lounaaksi muusi & lihapulla -annoksen. Laskeskelin että Rovaniemelle olisi vielä 150km matkaa, joten normivauhdilla pitäisi majoitukseen ennättää sopivasti. Seuraava paussi Ranualla, jossa kaupasta mukaan pari banaania, Play-kaakaota, karkkia ja limsaa. Noiden lisäksi mukaan tarttui nakkipaketti, jonka sidoin hihnalla kiinni aerotankojen väliin – tuosta oli matkan edetessä hyvä napsia nakki kerrallaan evästä.
Suuremmitta tapahtumitta ajoin Ranualta Rovaniemelle, yksi YouTube-julkkis paineli tuolla välillä ohi tosin. Rovaniemellä törmäsin muutamaan Ruska-seuraajaan ja pienen juttutuokion päätteeksi jatkoin matkaa kohti keskustaa. Yhdeksän aikaan olinkin jo edelliseltä vuodelta tutussa paikassa eli hotelli Aakenuksessa ja pyörän onneksi sai huoneeseen mukaan (ei olisi jaksanut alkaa purkamaan laukkuja). Suihkuun ja kamat kuivumaan / tuulettumaan ja sitten petiin, tarkoitus oli purkaa univelkaa tässä vaiheessa, koska loppumatkan majoituksista ei ollut mitään varmuutta.
231,77 km. Kokonaisaikaa 14h, josta ajoa 11:55. Ajo päättyi 21:02
- ajopäivä
Lähtö 17.9 6:50
Hyvin nukutun yön jälkeen hotelliaamiaiselle. Yritin oikein tankata, mutta syöminen näissä pitkissä tapahtumissa ei ole vahvinta osaamistani. Sain kuitenkin ainakin munakokkelia tankattua reilusti eikä heti pitäisi nälkä tulla.
Pallakselle olisi reilu parisataa matkaa ja mäessä olisi oltava mielellään valoisaan aikaan, joten ei ollut aamua liikaa tuhlattavaksi. Ennen aamu-seitsemää olin saanut itseni liikenteeseen ja onneksi reitti olisi varsin tasainen ainakin Kittilään saakka, kun joen rantaa seurailevaa tietä ajaisin.
Eka tauko Meltauksessa, seuraava Kittilässä Nesteellä. Kittilässä olin kolmen aikoihin eli loppumatka Pallakselle n. 80 km tuntui ihan helpolta suorittaa ennen illan pimenemistä. Nousut alkoivat kuitenkin hidastaa vauhtia, joten lopulta alkoi Taivaskeron huiputtaminen valoisaan aikaan mennä tiukemmalle kuin arvelinkaan. Ennen seitsemää olin Pallashotellin pihalla ja suuntasin huippua kohti – joku majoittunut ruskakuski huuteli ikkunasta hieman kannustuksia ja aloin ajamisen kohti huippua saman tien. Omille ajotaidoille polku ei kovin paljoa ajettavaa antanut, aika nopeasti olin pyörää taluttamassa. Jalat oli virkeän oloiset ja valoakin vielä reilusti, joten matka eteni hitaasti, mutta varmasti. Ylös mennessä vastaan tuli Markoffin Susanna, joka oli huipulla jo käynyt – lopulta pääsin ylös loppukivikosta muistomerkille saakka ja sain ottaa kuvia auringon laskiessa.
Hämärän laskeutuessa oli kiire päästä kivikosta pois ennen varsinaista pimeää, viimeiset hankalat paikat selvitettyäni ja varsinaiselle polulle päästyäni alkoi alempaa polulta näkyä valoja. Useampi kuski oli vielä ylös menossa, vaikka itse olin hieman olettanut olevani päivän viimeinen. Lopulta alas hotellille selvittyäni oli vastaan tullut kuusi eri kuskia. En suuremmin kadehtinut heidän pimeässä taivallustaan. Pallashotellin portailla suoritin CP2:sen leimauksen ja käytin hotellin palveluja sen verran että kävin vessassa ja ostin respasta vähän evästä. Hieman kävi houkutus mielessä kysyä yöpaikkaa, mutta kelin ollessa hyvän tuntui viisainta olevan jatkaa matkaa. Kun vielä muistin Kittilään saakka olevan melkein pelkkää alamäkeä niin lyhyen tauon jälkeen jatkoin matkaa. Tahkolan Pekka oli kuvaamassa kuutamoa matkan varrella ja pysähdyin kuulumiset vaihtamaan. Pekka oli jo Kiveliössä käynyt ja matkalla Ruotsiin päin. Myöhemmin tapasin tien sivusta myös Pasasen Samin – Samilla oli ollut jo alkumatkasta kiekon pinnojen kanssa ongelmia ja ongelmat olivat nyt uusiutuneet. Lopulta Kittilään saavuttuani alkoi vaikuttaa järkevältä ottaa lepotauko ja jatkaa aamulla. Kittilän Shelliltä saisi syötävää kuuden jälkeen joten Kittilässä leposijaa etsiessäni silmäni osui hotelli Kittilän edessä oleva bussipysäkki – se oli hieman kauempana tiestä ja auki poispäin tieltä sekä tuosta olisi Shellille enää pari kilometriä, joten totesin että saa kelvata ja kapusin tuonne makuupussin kanssa nukkumaan.
306,7 km. Kokonaisaikaa 19:55h, ajoaikaa 16:44. Ajo päättyi 02:45
- ajopäivä
Lähtö 18.9 5:59
Aamulla ylös ja suunta Shellille. Aamukahvittelijoita jo muutama oli ja kun tiedustelin ruokailumahdollisuutta niin ilmoitettiin hieman kestävän ennen kuin lämmintä ruokaa saisi. Eipä tässä nyt suurta kiirettä ollut ja katselin ruokaa odotellessa muiden illalla nähtyjen kuskien sijainteja. Osa oli jäänyt Pallakselle yöksi ja osa Leville. Markoffin Susanna näkyi jo olevan liikkeellä, mutta vielä Pallaksen ja Kittilän välissä, oli siis ollut yötä jossain välillä. Lopulta keittiökin oli aloittanut ruoanvalmistuksen ja sain lautasen eteeni – aamiainen kitusiin ja sitten oli suunnattava kohti Sodankylää. Rasinperän Jyrki tuli vastaan Sodankylässä, oli jo käynyt Kiveliössä ja suuntasi kohti Kiirunaa. Itse kurvasin kauppaan ja täydensin eväsvarastoja. Nakkeja, englannin lakuja ja limsaa ainakin tuli eväslaukkuun. Kiveliön kalaan ei pitkä matka enää ollut ja ajattelin tuolla saavan jotain syötyä. Kiveliöön saavuin varsin nopeasti ilman taukoja ja yksi pyörä oli jo parkkeerattuna rakennuksen viereen, Heikkisen Ilari oli saapunut paikalle hieman aiemmin soratiereittiä pitkin.
Muutama kuva paikasta, leima korttiin, vessavisiitti + kahvi leivoksen kanssa ja jatkoin matkaa. Tuossa kahvipaussilla olin laskeskellut vaihtoehtojani ja kun edellinen yö oli jäänyt unien osalta vähille niin mietin järkevänä vaihtoehtona olevan nukkua jossain Ivalo/Inari vaiheilla seuraava yö. Saariselälle saavuttuani oli taas tarkoitus piipahtaa kaupassa, jäin kuitenkin suustani kiinni muutaman koiranulkoiluttajan kanssa tuolla ja lopulta ajoin ohi kaupasta – asian huomatessani en enää jaksanut kääntyä takaisin, ei ollut ruoka tai juoma lopussa niin päätin jatkaa Ivaloon saakka. Olin netistä löytänyt Ivalon lentokentän kupeesta Kuukkeli Ivalo Airport Inn -merkkisen majoituksen – jaettu kylppäri tosin, mutta ovikoodilla toimiva sisäänpääsy takasi nukkumaan pääsyn saapumisajasta riippumatta. Majoitukseen saapuminen viivästyi hieman itsestä riippumattomista syistä – juuri ennen lentokenttää oli käynnissä iso tietyö ja liikenne oli pysäytetty. Ilta oli pimennyt, joten olivat pistäneet ison vaihteen päälle ja koneet jyrräsivät usean kilometrin matkalla. Liikenteenohjaaja sentään armahti ja salli jatkaa pientaretta pitkin työmaan ohi. Taluttelin ojan penkalla työmaan ohi ja lopulta saavuin majapaikan risteykseen. Koodilla ulko-ovi auki ja pyörän kanssa huoneeseen, yksi ainut toinen majoittuja näkyi liikkeellä, joten kävin nopeasti suihkussa. Normi iltatoimien jälkeen kamat oli saatu ripustettua kuivumaan ympäri huonetta ja iltapalaksi tuhosin jäljellä olleet eväät, aamulla pääsisi kuitenkin täydentämään Ivalossa varastoja ja mahdollisesti syömään jotain lämmintä ruokaakin.
242,9 km. Kokonaisaikaa 15:13, ajoaikaa 12:30. Ajo päättyi 21:14
- ajopäivä
Lähtö 19.9 6:29
Aamu alkoi hissukseen ajamalla kaupalle Ivaloon. Hieman seitsemän jälkeen oli täydennykset saatu ja taas yksi nakkipaketti sidottu aerotankojen väliin. säätiedotusta oli sen verran katsonut että varsin lämmintä tulisi olemaan, vastatuuli totta kai, mutta ei mikään kovin paha aluksi. Odottelin etukäteen jo Karigasniemen tietä, tätä Inari – Utsjoki pätkää oli tullut jo aiemmin poljettua, mutta kun kääntyisin Karigasniemeä kohti olisi koko loppumatka ihan uutta tiestöä itselle. Yksi pidempi tauko tuli pidettyä, piti vähentää vaatetusta ja tungin vaatetta selkäreppuun. Kun en kehdannut selkään tuota laittaa niin pyöritin repun irtohihnan kanssa rullaksi ja sain sen takaporkkanan päälle tukevasti kiinni. Tauon aikana pari ajajaa näkyi vilahtavan ohi, ihan kiva sinänsä etten ainakaan ainut tällä suunnalla ollut.
Karigasniemen tie olikin komea, vähän turhan paljon ylämäkeä näille jaloille ja vastatuulikin alkoi yltyä (tai sitten se vain tuntui siltä kun ajosuunta kääntyi suoremmin tuulta kohti). Vauhti ei mikään kova pätkällä ollut, mutta ei sentään juurikaan taluttamaan joutunut, kun mäet oli kuitenkin suht lyhyitä ja ihan ajettavia. Hieman ajonautintoa vähensi alamäessä polkemaan joutuminen, vastatuuli oli sen verran navakkaa jo. Giellajohkassa pikku tauko ja purtavaa juotavan kanssa, samalla sain täytettyä juomapullot. Karigasniemelle laskiessani ajoin suoraan Norjan puolelle.
Yksi lyhyt tauko ennen Karasjokea, mutta muuten ajelin nousupätkän tuonne ilman taukoja. Karasjoella alkoi jo hieman hiukoa enemmän joten oli aika testata norjalaista kauppaa. Sain kerättyä itselleni kassillisen tavaraa kaupasta ja loppujen lopuksi onnistuin pikakassalla nuo maksamaankin. Kaupan edessä oli pöytä, johon asetuin tuhoamaan osan tuosta kassillisesta. Evästaukoa pitäessäni kaupalle saapui myös Susanna. Sain syötyä ja pakkasin loput kamat pyörälaukkuihin. Kaupasta olin ostanut norjalaisia juustomakkaroita, jotka pistin eväslaukkuun tangossa, maku ei itse asiassa ollut mikään paha ja alkumatkasta olinkin jo syönyt noista puolet. Raaka norjalaismakkara ei sitten tuntunut vatsalle sopivankaan, pari tuntia ajettuani vatsa ilmoitti tekevänsä toimenpiteitä parin minuutin sisään oli tilanne mikä tahansa, joten seuraavasta liittymästä kurvaus pois tieltä ja pikaista silmäilyä sopivaa vessaa etsien. Uskomattomalla tuurilla liittymän päässä olleen poroaidan vieressä näkyikin hiekkakuoppa, joka oli sopivasti tieltä näkösuojassa. Vauhdilla pyörä poroaitaa vasten ja hiekkakuoppaa kohti, tuolla pikainen vaatetuksen vähennys ja varsin pienillä vaurioilla selvittiin lopulta tukalasta tilanteesta. Vatsa vaikutti rauhoittuvan ja pääsin jatkamaan matkaa puolen tunnin sisään – heitin kyllä loput makkarat poroaidan toiselle puolelle. Altaan johtavalle tielle kun pääsin niin ajatus oli jatkaa yön aikana ainakin Maasin futiskentälle, tuuliolot näyttivät pahenevan koko ajan ja oman ajovauhdin tietäen tunteja pyörän päällä olisi ilman vastatuultakin runsaasti. Maasi läheni ja lopulta kurvasin tuonne etsimään kenttää. Kenttä löytyi, tosin pimeys oli jo niin vallitseva ettei urheilupyhäkön vaikuttavuus aivan iskenyt täydellä teholla. Kentällä olevasta maalista jonkinlainen kuva ja koulua kohti – koulun pihalla Pasasen Sami oli miettimässä omaa jatkoaan, taisi päättää yöpyä tuolla – itse taluttelin Maasista jyrkkää mäkeä ylös päätielle ja päätin jatkaa ainakin jonkin matkaa eteenpäin. Tuossa Maasiin päin ajaessa olin huomannut tasaisin väliajoin tiellä löytyvän levähdyspaikkoja, josta löytyi taukopöytä, vessa + tilava invavessa. Olin jo yhtä vessaa hieman tutkinut ja ajattelin ko. fasiliteetin omaavan potentiaalia lepotauolle jos tiukka paikka tulisi.. Tuuli alkoi sitten kiihtyä jonkun matkaa ajettuani ja vettäkin heitteli reilusti, joten seuraavalle taukopaikalle tutkimaan invavessan kuntoa. Siistin oloinen oli eikä suuremmin tuoksahtanutkaan, joten nostin pyörän sisälle, heitin ovihaan päälle ja yritin jonkinlaista puoli-istuvaa nukkumataukoa pitää pöntön päällä. Ulkona ulvova tuuli ei uneenpääsemistä auttanut, kun joku pelti rämisi seinässä tuulen voimasta..
302,9 km. Kokonaisaikaa 21:37, ajoaikaa 18h. Ajo päättyi 4:07 (Norjan aikaa 3:07)
- ajopäivä
Lähtö 20.9 3:56
Hieman puolihorrosta (vajaa tunti) sai riittää yön lepotauoksi. Ajattelin kohta matkanteon jo helpottavan kun pääsisi Altaa kohti laskettelemaan, enkä uskonnut tuulen ainakaan tyyntyvän yön jälkeen. Ylämäkeä ei enää suuremmin vastaan tullut, mutta kova sivuvastainen tuuli riitti kyllä hiljentämään oman vauhdin mateluksi. Toivottu alamäki antoi odotuttaa itseään ja kun lopulta alkoi näkymään Altan kylttejä etäisyyksineen tuntui matkaa olevan ihan liikaa. Lopulta toivottu alamäki alkoi, väsyneenä tuokin oli hidasta ajaa. Antit Piispanen ja Saija painelivat alamäkiosuudella ohi. Vihdoin Alta ilmestyi eteeni ja aamupalapaikkakin löytyi. Saija ja Piispanen olivat jo samalla Cirkle K:lla tankkaamassa ja itsekin tuolla sämpylän söin. Altan jälkeen alkoi ehkä odotetuin osuus reissusta: tunnelit ja tunneleiden kiertotiet. Jos nyt yleensä reittisuunnittelu on omalla kohdalla vähän heikkoa niin tämä osuus oli tarkastettu useaan kertaan ja sallitut tunnelit oli hanskassa. Väsynein jaloin matka eteni hitaasti, mutta mitään suurta bonkkausta ei tapahtunut. Kelikin oli vielä tuulta lukuunottamatta kohtuullinen.
Tiesin että palautua pitäisi parista viime päivästä jossain vaiheessa, vielä ei kannattaisi pitkää loppukiriä suoraan Tromssaan yrittää. Majoitusvaihtoehdot sopivassa kohdassa olivat aika vähissä ja lopulta varasin Burfjordia ennen olleesta mökkikylästä omalla suihkulla olevan mökin. Pitkän vastatuuliosuuden jälkeen vuonojen rantoja kierreltyäni saavuin tiehaaraan mistä pääsi laskemaan mökkikylään. Vastaanottomökki löytyi ja soitettuani ovesta löytyneeseen numeroon viereisestä mökistä saapui vastaanottovirkailija antamaan mökin avainta. Sain avaimen ja opastuksen mökkiin, samalla sain ostettua respassa olleesta kioskista juotavaa ja pientä purtavaa mökkiin. Vettä satoi ja pyörän terassille nostettuani painuin suihkun kautta nukkumaan. Ajokamppeet kuivumaan, onneksi kylppärissä oli tehokas lattialämmitys ja mökin seinillä sähköpatterit. Mukavan lämmintä muutenkin mökissä, suihkussa ollessani kuulin kylppärin tuuletuskanavassa hiiren rapistelevan muoviputken sisällä, taisi olla jotenkin jumissa tuolla. Näytti kuitenkin ettei tuo sisälle pääsisi, joten ei suuremmin häirinnyt. Laskeskelin että yöllä ajoissa lähtemällä ennättäisin aamulauttaan Olderdaliin – tosin kun sääennusteita katsoin tuli hieman pessimistisempi olo, mutta oletin että jollekin lautalle ainakin kerkeäisin.
148,65 km. kokonaisaikaa 11:30, ajoaikaa 10:20. Ajo päättyi 15:30
- ajopäivä
Lähtö 20.9 22:59
Kännykässä oli puolille öin herätys päällä, mutta heräsin jo puoli kymmenen maissa. Ulkona vallitseva keli ei suurempia lähtöhaluja herättänyt, mutta olotila oli kyllä piristynyt huomattavasti saapumisesta. Ajokamatkin oli suht kuivat eikä lähtövalmisteluissa suurempaa vaikeutta ollut kun vaan lämpimästä sängystä pääsi ylös. Tiedossa oli pari isompaa mäkeä ja varsinkin Naavuonon tunnelin kiertävä vanha tie tulisi olemaan rankka vallitsevan kelin aikana. Säätiedotus kuitenkin lupasi tuulen heikkenevän lauantain aikana, joten oletettavasti jos vaan yöstä selviäisi niin aamun valjetessa helpottaisi jo. Ensimmäiseen lauttarantaan oli n. 130 km matkaa ja kunhan puolille päiville tuonne kerkeäisin niin ei pitäisi olla kiirettä ennättää seuraavaankaan lauttaan. Keli oli edelleen aika karmea ulkona ja puolen tunnin pyöräilyn jälkeen alkoi jo ensimmäinen iso nousu Burfjordin taajaman jälkeen. Sellainen seitsemisen kilometriä oli nousua ja sitten laskin takaisin vuonon rantaan. Maisemat oli varmaan komeita, mutta yön pimeydessä näkyi vain muutaman lähitaajaman valot. Liikenne oli kyllä hiljaista ja sai ajolinjat tiellä valita vapaasti. Hyytävän alamäen jälkeen oli parikymmentä kilsaa suht tasaista ennen kuin alkoi Naavuononvaaran tunnelin nousu. Missasin vanhan tien alun ja ajoin lähes tunnelille saakka, vanha tie näkyi kuitenkin vieressä joten pikaisesti pientareen ja ojan yli tuonne. Tuuli alkoi noustessa häiritä enemmän ja enemmän ja pahimpien puuskien aikana sai olla varuillaan että pysyi pystyssä. Jo aika alkuvaiheessa ylämäkeä päätin taluttaa loppunousun, ei tuntunut kovin turvalliselta yrittää ajaa eikä vauhti ajaessakaan kovin kummoiseksi noussut. Nousun loppuvaiheessa alkoi löytyä paikkoja, jossa tuuli pääsi vapaasti puskemaan lännestä ja oli vaan pidettävä kaksin käsin pyörästä kiinni & odotettava pahimman puuskan laantumista ennen kuin talutus jatkui. Lopulta korkein kohta tuli ohitettua, meno ei juuri helpottanut, kun puuskainen tuuli ei antanut edes alamäkeen helpotusta – joutui tiukasti tangosta pitelemään kaksin käsin ettei tuuli työntänyt kumoon. Lopulta kun oli parisataa metriä alemmaksi päässyt alkoi pyöräily onnistumaan, ympäröivät tunturit blokkasivat pahimmat puuskat pois. Kun tie oli laskeutunut rantaan saakka helpotusta toi myös suunnan vaihtuminen etelään lännen sijaan, nyt uskalsi jo välillä irrottaa toista kättä tangosta ottamaan juomapulloa. Lautalle oli laskun jälkeen 80 kilometriä ja ainakin yksi isompi nousu olisi edessä, alkoi näyttää siltä ettei ainakaan aamun ensimmäiseen lauttaan ennättäisi. Keli oli edelleen sateinen, joskin hieman sateen hellittämistä olin havaitsevinani etenemisen yhteydessä. Pari tuntia ja reilu kolmekymppiä myöhemmin oli seuraava tunnelikierto, talutushommiksi meni taas ylämäki. Sen verran lyhyt oli onneksi että alle tunnissa olin mäen päällä. Varovainen lasku alas ja pian näkyi tie jo taas kulkevan vuonon rantaa, suunta oli edelleen etelään ja hieman alkoi henkisesti jo helpottaa – aamu alkoi jo sarastaa eikä nyt enää ilman suurta katastrofia pitäisi myöhästyä virallisesta aikarajasta maalissa. Yhtenäinen sadekin oli jo mennyttä aikaa ja pilvipeite rakoili, joten mieli alkoi virkistyä oikein kunnolla. Pyörittelin hiljalleen Olderdaleniin ja ennätin käydä lauttarannassa kaupasta hakemassa kinkku-juustosämpylän ja juomista evääksi lautalle. Ylitys kestäisi 40 minuuttia eli ennättäisi hyvin ylityksen aikana syömään sämpylän.
Siirryin lauttarantaan odottelemaan lautan saapumista. Odotellessani saapui kolme muuta kuskia paikalle – Mäkipään Mikko ja parina ajaneet Tom Asklöf ja Bernd Folberth. Lautan saapuessa lastauksesta vastaava kaveri näytti meille paikan sijoittaa pyörät yläkerran kannella ja tuonne kun pyörän oli saanut tukevasti sidottua paikalleen oli kiire jo kahvion lämpöön. Pientä keskustelua muiden ajajien kanssa ja evässämpylän syömistä lauttamatkan ajan, kahvio oli yön ajon jäljitä miellyttävän lämmin istua. Vastarannalla jatkoin lautasta ulos päästyäni matkaa ilman taukoa, seuraavaan lauttarantaan oli parisen kymmentä kilometriä, mutta en jaksanut katsoa aikatauluja enää, menisihän noita lauttoja päivän aikana vielä monta eikä enää mikään kiire ollut. Annoin kolmikon mennä menojaan ja pysähtelin välillä kuvia ottamaan. Muutama nyppylä välille sattui, mutta nyt mäet olivat niin pieniä että ne jaksoi helposti ajaakin. Lopulta kääntyessäni kohti lauttarantaa huomasin lautan olevankin juuri saapumassa vastarannalta – jaloista alkoi löytyä virtaa taas kummasti, kun näytti mahdolliselta ennättää tuohon – lopulta ei tehnyt tiukkaakaan ja lautta ei vielä ollut päässyt purkamaan lastiaan edes ulos kun pääsin rannan jonoon. Edellisen lautan kolmikko oli portin tuntumassa odottelemassa lauttaan nousua ja ajoin porukan jatkoksi. Lauttamatka oli nyt lyhyempi – varmaan parisen kymmentä minuuttia, joten lämmittelytauko tämän lautan kahviossa jäi lyhyemmäksi.
Tiesin matkaa olevan nyt Tromssaan nelisenkymmentä kilometriä eikä kellokaan ollut vielä kuin vähän keskipäivän yli joten kiirettä ei olisi loppupätkällä. Kuvia tuli otettua nyt reilusti ja vasta kun sadekuurot hieman yltyivät piti varsinaiseen ajamiseen taas enemmän keskittyä. Puolivälin paikkeilla reitti jatkui E8:a pitkin kohti Tromssaa. Jossain välissä piti suunnitellulla reitillä siirtyä pienemmälle rinnakkaistielle, mutta navigaattori hieman jäätyi loppumatkalla niin ajoin isoa tietä turhankin kauan vilkkaan liikenteen seassa. Lopulta navigaattorikin taas heräsi ja näytti että ajan väärää tietä, muutama kilometri meni kuitenkin ennen kuin pääsin suunnitellulle reitille takaisin – nyt alkoi jo löytyä ihan pyöräteitä. Lopulta siltakin saapui eteen ja hieman ylityspuolta arvottuani siirryin siltaa pitkin saaren puolelle. Hieman mietin oliko tähän reittiin tullut laitettua hyppyrimäkiä loppupisteeksi, mutta näytti navigaattori pohjoiseen päin ylämäkeen ohjaavan pois satamasta ja keskustasta eli varmaankin mäkikeskus tuolta löytyi. Oikein ärsyttävän loppunousun oli Mäkipää taas löytänyt, mutta lopulta pääsin hyppyrimäen juurelle kellon näyttäessä 16:15 paikallista aikaa. Muutama loppukuva ja sitten olikin aika lasketella takaisin keskustaa kohti ja etsiä ensin Scandic, josta saisi viimeisen leiman ja sitten oma hotelli muutaman sadan metrin päästä. Loppumatkalle en ollut valmista reittiä tehnyt, mutta keskustaan oli helppo löytää ja oikea Scandic löytyi tuurilla heti. Sisällä aulassa oli jo muita saapuneita ja leimaboksikin löytyi respasta. Leima korttiin ja sitten kohti omaa hotellia.
Oma hotelli olikin hieman hankalampi löytää, pari kertaa piti kännykästä Google Mapsia tutkailla ennen kuin oikean Clarionin löysin. Pyörän sain matkatavarahuoneeseen ja kokosin tuolta huoneessa tarvittavat kamat kantoon. Huoneessa suihkuun ja etsimään kuivia / puhtaita vaatteita ja huomatessani noiden olevan varsin vähissä pikainen nyrkkipyykki lavuaarissa ja bussimatkalle tarvittavat kuteet kuivumaan. Untuvatakki ja shortsit oli kai ainoat reissun käyttämättömät kamat, joten kun lopulta huomasin kännykän jääneen pyörän runkolaukkuun niin nuo päälle ja alas hakemaan. Huoneen hintaan olisi kuulunut myös illallinen, ei oikein kehdannut noissa kuteissa lähteä kuitenkaan ruokailemaan. Illan kuluessa tuhosin kuitenkin kaikki jäljelle jääneet eväät reissulta – runkolaukusta löytyi jopa Japp -suklaapatukka, joka oli kulkenut mukana koko reissun.
227,3 km. kokonaisaikaa 17:47, ajoaikaa 14:58. Ajo päättyi 16:47
Iltakaronkka jäi väliin, sänky vei voiton. Aamulla olikin kiire sitten bussin kyytiin.
Kädet oli menneet aika huonoon kuntoon loppuajon aikana, taisi varsinkin loppumatkan myrskytuulet pakottaa ajamaan liikaakin kahvoilta tiukasti puristaen ja varsinkin oikea käsi oli sormista tunnoton. Työterveydessä tekivät hermoratatutkimukset molempiin käsiin (työterveyssopimukseen kuului ’yhden raajan hermoratatutkimus’, lääkäri kuitenkin katsoi molemmat kädet samalla kertaa, oikean käden kanssa ei testeissä kauaa mennytkään) ja kirjoitti lähetteen Eloisan kirurgian osastolle. Etelä-Savossa oli lyhyet leikkausjonot käsikirurgiassa ja pääsin heti 2025 tammikuussa puukotettavaksi. Lyhyt operaatio oli, mutta kuukauden sairasloman aiheutti töistä. Kontrolli leikkauksesta oli huhtikuussa ja samoilla puheilla sovittiin katsoa vasemman käden kuntoa kesän jälkeen.